En ole aikoihin nähnyt aurinkoa, joten laitoin tämän kuvan muistuttamaan auringon olemassaolosta. Tänään saimme tosin paistatatella ystävyyden auringossa, sillä rakkaat ystävät ajoivat meille kylään. Olemme tosi onnekkaita, sillä suurin osa myös kauempana asuvista ystävistä ajelee meille aina sopivan viikonlopun tai päivän löytyessä. Muutto yli 150 kilometrin päähän ystävien kanssa jaetusta arjesta ei onneksi tarkoittanutkaan ystävyyden päättymistä. Ja mitä elämä olisi ilman ystäviä, jakamista, naurua, yhteisiä muistoja ja kokemuksia?
I haven't seen the sun for ages, so I had to put this photo here to remind me of sunshine. Today we could enjoy of the bliss of friendship, since our dear friends visited us. We are really lucky, because so many of the friends who live far from us, are willing to drive a long way to meet us every now and then. I was worried when we moved here 150 km from the everyday life of our friends, that we might lose touch somehow. Fortunately it ment the opposite, precious moments shared and friendships not taken for granted. And what would this life be without friends?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti