Runoviikko: Eeva Kilpi

"Sinun kanssasi, rakkaani,
vuodet menevät liian nopeasti.
Se on ainoa mistä sinua syytän.
Ne tuhat vuotta jotka olemme olleet yhdessä
ovat kuin yksi varastettu iltapäivä
ja jokainen varastettu iltapäivä
kuin tuhatsata ajastaikaa.
Minä olen jo monta kertaa herännyt vanhana,
yhtäkkiä. "


"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun. "

Tälle päivälle on pakko laittaa Eeva Kilven kauniita runoja, sillä tänään on Doriksen ja miehensä vuosipäivä (13.sellainen) ja heidän hääkutsussaan oli myös Eeva Kilven runo.  Eeva Kilpi osaa sanoa olennaisen, niin kauniisti. Tuo jälkimmäinen on tsemppiruno kaikille naisille, jotka ovat hieman ahtaalla, syystä tai toisesta. Siis meille itsekullekin.

Pakkasyö

En ole koskaan ennen kuullut, kuinka pakkanen oikeasti paukkuu nurkissa. Luulin, että se on vain vertauskuva. Mutta se pamahtelee, - 20 asteen voimalla. Vintissä on lämmintä, olen melkein jo unessa. Kissat hiipivät kohta lämpimään sänkyyn, toinen polvitaipeeseen ja toinen niskan taakse. Kauniita unia kaikille! Huomenna on uusi päivä ja uudet voimat.

Runoviikko

Kävin JOnnan blogissa katsomassa kuulumisia, koska opiskellessa on ihan pakko pitää välillä taukoja. Niin. Hän jakeli tunnustuksia mielestään inspiroiville blogeille (kiitos <3), ja kävin niistä yhdessä, jossa oli ollut runoviikko. Ihana ajatus. Julistan heti runoviikon avatuksi myös Johnsonilla, eli tästä se lähtee.

Runoviikon aloittaa Varsinais-Suomen oma tyttö, Heli Laaksonen. Tämä on minun suosikkini aina. 

Halonhakkajam puhelin on kii

Prinsessan päiv ei men ninko tahtois menevä.
Kruunu takerttu koko ajam pyykkinaruihi eikä
ripustamiset tul mittä.
Hän soitta kolmannen kerra, vaik tiätä, ete vastat,
Assia ei ol mut see on kiireellist.
Hän sanosis:
Eerikki hei, arva mitä, 
mu ikkunalaural o  linnu varppajälje lumes,
mää ole löytän hianon tiä meil,
kun tarttis hiuka appu taas,
sain klasist haava, tul puhaltama
osasin peril, kehu munt,
lämmitin talo ja puus huus hullu pulu,
kulji kaisliko läpi ja ajattelin meit. 
On päivi ko mää tahro sunt kokonas
ja päivi ko mää tahro sunt kaikkines päivines
ja muit päivi on kas, ettet peljästy.
Eerikki hei, arva mitä,
ei mittä
ja kaik mitä ossan sanno.

Suloinen sunnuntai

Olen ollut mukavalla tavalla tehokas tänä aamuna. Tänään on teinin sukusynttärit äidillään, joten olen heti kukonrupsun jälkeen leiponut mutakakun, uunissa viimeistelee itseään amerikkalainen juustokakku ja hetken kuluttua valmistuu kaksi tacosalaattia. Kaikki tämä nautinnollisessa yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa. 

Hella on pöhissyt lämpönsä tähän kylmään pakkasaamuun, olen juonut lattea ja silmäillyt koneelta ohimennen blogiystävien kuulumisia. Hesari odottaa laatikossa, kunhan uskallan pistää nenäni ulos (-13 astetta). Taidan odottaa, että mies herää ja hakee sen minulle. 

Lisää listoja

Mirkan ajatuksia herättänyt Jos minä saisin valita-lista muistutti minua vanhasta listani, jota olen aina ajoittain päivittänyt. Koska listat ovat ihania ja on ollut mielenkiintoista lukea teidän listojanne, jaan sen teidän kanssanne. On kyseessä hilpeänsävyinen Ennen kuolemaa tehtävien asioiden lista tai jos sen haluaa ilmaista positiivisesti; Tämän elämän aikana to do list.
Minulla se on seuraavanlainen, aika lyhyt, koska olen elänyt aika kädestä suuhun tällä listalla. Olen oikeastaan aina tehnyt haluamiani asioita ja toteuttanut sellaisia unelmia, mitä päähän on pälkähtänyt.

Eli The to do list tämäs elämäs by Fredrika Johnson:
1.    Täydellisten suklaamuffinssien kehittäminen.
2.    Romaanin kirjoittaminen valmiiksi.
3.    Väitöskirja.
4.    Lupiinin ja sormustinkukan hävittäminen koko pihan alueelta.
5.    Niityn istuttaminen.
6.     Rumban tanssiminen kauniisti.
7.    Ajaminen moottoripyörälläni Adrianmeren rantaan.
8.    Ihanien kesäjuhlien järjestäminen meidän piharakennuksessa. Ihanissa kesäjuhlissa on tietysti hyvää ruokaa, paperilyhtyjä ja kaunista musiikkia. 

Miltä sinun listasi näyttää? Minusta on jännää huomata, miten tietyt realiteetit hiipivät iän myötä unelmiin. En enää haaveile siitä, että alkaisin lukea lakia tai lääkäriksi, tai että opettelisin soittamaan saksofonia. Unelmat ovat unelmia, mutta silti niissä on hippunen todellisuuspohjaa mukana. Olen jo lähellä täydellisessä suklaamuffinssissa, mutta vielä ne lätsähtävät. Minulla on ollut moottoripyörä, ja sellainen tulee taas, kun tilanne sallii (lue: lapset ovat kasvaneet). Mitä unelmia olen jo saavuttanut vanhoilta listoiltani? Olen saanut perheen, olen muuttanut maalle, elän hyvän miehen vaimona, olen käynyt Kiinan muurilla, olen kehittänyt loistavan cookie-reseptin, olen tyytyväinen elämääni. Vaikka kuolisin huomenna, ajattelisin; olen elänyt itseni näköisen elämän ja sain kaiken mistä haaveilin.

Jos minä saisin valita

Voi mikä ihana tehtävä pohdittavaksi Mirkalta! Kirjoitan asiat siinä järjestyksessä kun ne tulevat mieleen, se ei välttämättä ole ollenkaan looginen tai tärkeysjärjestys. Jos minä saisin valita, niin maailma makaisi näin: 

* Ihminen söisi päivässä vain tarvitsemansa energiamäärän, eikä tekisi mieli syödä yhtään enempää kuin kuluttaa. Päivän energian voisi syödä vaikka heti aamusta suklaakekseillä. 
* Osaisin lentää.
* Kukaan maailmassa ei joisi alkoholia, käyttäisi huumeita tai polttaisi tupakkaa.
*Jokainen keräisi omat roskansa.
* Vuorokaudessa olisi enemmän tunteja tai vastaavasti viisi tuntia unta antaisi jo täydellisen levon. 
* Tekisin enemmän, valittaisin ja murehtisin vähemmän. 
* Nykyinen mieheni olisi ammatiltaan poliisi ja hän eläisi kanssani satavuotiaaksi.
* Minulla olisi moottoripyörä ja moottorikelkka. 
* Saisin lopultakin romaanin valmiiksi. 
* Pystyisin elättämään itseni kirjoittamalla tai tutkimalla tai sekä että. 
* Meillä olisi enemmän lapsia.
* Talvi alkaisi joulunalusviikolla ja kestäisi loppiaiseen, sitten tulisi kevät. 
* Ruoho kasvaisi hitaammin. 
* Meidän pihalla olisi vain vaahteroita eikä lainkaan koivuja. 
* Lentäminen ei saastuttaisi lainkaan, ja maailman toiselle puolelle olisi lyhyempi matka. 
* Kaikilla olisi tarpeeksi. 
* Minulla olisi kiva äiti, joka pitäisi minusta ja tulisi joskus käymään.
* Saisin lupiinin nujerrettua kukkapenkistä. 
* Ystäväni asuisivat omissa taloissaan täällä samalla kylällä ja voisimme kävellä toistemme puutarhoihin iltapäiväkahville omenapuun alle. 
* Voisin suojella lapsia kaikelta pahalta, omia ja toisten. 
* Elämä olisi iloista, kepeää, hyväntahtoista ja toiveikasta. Vähän kuin Muumilaaksossa.

Onnenpäivä

Vuosia olen joutunut erinäisistä syistä johtuen olemaan erossa minulle valtavan tärkeästä ihmisestä ja olen ikävöinyt häntä jatkuvasti. Tiedättekö miltä tuntuu saada sellainen ystävä takaisin elämäänsä, vaikkakin facebookin kautta? Että voi nähdä toisen kasvot ja laittaa jonkun pienen viestin, ihan koska vaan. Se on ihme.  

Rehearsal dinner

Täytän kesäkuussa 39, se on siis melkein 40 ja olen ajatellut järjestää harjoitusjuhlat. Aion kutsua kaikki suosikkinaiseni juhlimaan harjoituksen vuoksi, ja mahdollisesti rouva Töölön puolison miehelle saunanlämmitys- ja grillauskaveriksi. Mies oli tosin nihkeänä siitä, että kaikki palvovat sitten vain rouva Töölön poliisimiestä, mutta toivoi hänen seuraansa kyllä. Kerroin, että hänkin on oikein herkku ystävieni mielestä, mutta mies tietää kyllä paikkansa ruokaketjussa. 

Mutta se mistä minun piti taivastella, oli tämä: miehen mielestä harjoitusjuhliin on niin paljon aikaa, ettei hän voinut vielä kuunnella edes suunnitelmiani. Siis paljon aikaa? Hädintuskin riittävästi. Kesäkuuhan on ihan ovella.

Hyvää kiinalaista uutta vuotta!

Voimakkaan ja rohkean Lohikäärmeen vuosi alkaa 23. tammikuuta 2012 ja luvassa on vanhoista, aikansa eläneistä kaavoista irtautumista, oikein ajoitettua riskien ottamista sekä ilman odotuksia uusille mahdollisuuksille avautumista. Vuoden elementti on vesi, joka tuo Lohikäärmeen vuoteen myös avoimuutta haasteiden kohtaamiseen ja tyyntä keskittyneisyyttä.

Kiinalaisen horoskoopin mukaan lohikäärmeen vuonna syntyneet ovat idealisteja, perfektionisteja, joustamattomia ja itsetietoisia, myös aggressiivisia ja päättäväisiä. He ovat myös terveitä, energisiä, ärtyisiä, äkkipikaisia, itsepäisiä, rehellisiä, herkkiä, urhoollisia ja he herättävät ihmisissä luottamusta.

(Lähde: Shangainsuomalaiset)

Aurinko ja ilo

Aurinko paistaa, mikä valo! Kirkas, kaunis talvipäivä. Odotan perhettä, että päästään lähtemään kylään ja tapaamaan ystäviä. Malttamattomana, siellä on Niiskukin. Tulkaa jo!!!!

Paras lahja, minkä voin toivoa tälle viikonlopulle, sain. Rauhallisen päivän tehdä opiskelujuttuja ja siinä sivussa vähän kotihommia. Nautin niin siitä, kun saan olla yksin kotona eikä kukaan pyydä minulta mitään. Ja kun he lopulta tulevat, eikä kukaan tiedä mitä laittaa päälle tai missä on sukka ja vyö ja mitä kukakin oikein syö, minä olen rauhaa ja lempeyttä täynnä. Ainakin ihan pienen hetken.

Ylpeä

Huh, taas alkaa yksi kurssi olla puikoissa. Vielä yksi tiiliskiven paksuinen opus siihen ja verkkokeskustelu, ja voi vetää viivan senkin yli. Tajusin tänään, miten ylpeä olen paitsi itsestäni myös muutamista opiskelukavereista. Olemme kaikki työssäkäyviä, perheellisiä ihmisiä, joilla on jonkinlainen elämä siivouspäivineen, juhlineen, vieraineen, harrastuksineen, sukulaisineen. Ja tässä kaiken ohessa me väännämme maisteriopintoja. Minä nostan hattua paitsi itselleni, koko naislaumalle. bvggggggggggggggggggg

Ainoa kenen mielestä se on ihan tyhmää, on Kaneli. Tyhmä kone, tyhmä mamma. Miksi ei olla vaan, imeskellä mamman tukkaa ja leikitä välillä laserilla. Se on rampannut koneeni yli noin 20 kertaa vain huomauttaakseen olemassaolostaan. Mikä oikeasti voi olla tärkeämpää kuin ihana pieni musta kissa?

Lyhyet on reteyden jäljet

Pullalle tehtiin tiettäväksi, että se on tervetullut vinttiin tyttöjen iltaan. Sillä on poikkeuksellisen korostunut feminiininen puoli, noin poikakissaksi. Se ei halunnut, vaan makasi reteästi sohvalla poikien illassa katselemassa iskän kainalossa jääkiekkoa, myyrien metsästystä ja mitä ikinä poikien illoissa katsotaankaan. Nyt sillä on vieläkin kova ikävä. Se puskee, kipuaa syliin, vaikka istun epämukavasti keittiönpöydän äärellä ja haluaa tuijotella silmiin. Mama! Ollaanko oltu koko päivä erossa?

Hjälp

Apua, apua! Alienit ovat kaapanneet mieheni työpäivän aikana! Kotiin tuli samannäköinen tuttavallinen hahmo, jolla oli kukkakimppu (minulle) ja Kodinrakentaja-lehti (itselleen). Siinä oli kuulemma vinkkejä keittiöremonttiin ja lumilinkotesti. Tämä mies on ihana! Voidaanko pitää tämä?

Tuplaonni

Lopultakin alakerran uusi tietokone tuli ja on asennettu. Se tarkoittaa, että olen saanut omalle työpöydälleni vinttiin alakerran vanhan koneen oman rikkoontuneen koneeni tilalle. Koko syksyn olen kikkaillut pienellä 13-tuuman lelullani. Lopultakin pöytäkone ja jonkinlainen ergonomia! Kokeilkaa itse kirjoittaa postimerkin kokoisella koneella sängyllä kippurassa, ei ole helppoa.

Kaneli käpertyi saman tien syliini, nyt kun miniläppäri on väistynyt. Hei mamma, mä muistan tän, sä kirjoitat ja mä oon sylissä, se kehrää. Se on totta, niin on ollut 10-viikkoisesta asti.

Ulkona on pimeää. Ikkunan takana ovat kuitenkin puutarha ja pellot, minä kirjoitan työpöytäni ääressä kissa sylissä ja villasukat jalassa. Tuntuu kodilta.

Nälkä

Onko säälittävämpää kurkkuääntä kuin tämä: "Tätä pientä kissapoikaa ei ole ruokittu koko iltana"?

Vertaisryhmä

Olen lopultakin löytänyt yhdistyksen, johon haluan liittyä. Se on Suomen Gerbiiliyhdistys.
Löysin heidät tänään googlettaessani kysymyksen: voiko terraarion rakentaa itse? Sen voi. Haluaisin gerbba-veljeksille uuden, isomman elintilan, mutta olen päätynyt siihen, että ilmeisesti itse on sekin tehtävä. Suomen Gerbiiliyhdistyksen sivuilla on tarkat ohjeet aiheesta. Rakastan tarkkoja ohjeita ja vastauksia älyttömiin kysymyksiin.

Olen ikäisekseni ihmiseksi ehkä liikaa kettutyttö ja liian tarkka eläinteni asioista. Joku saattaisi väittää, että kohtelen niitä paremmin kuin sukulaisiani ja olisi ehdottomasti oikeassa. Kun lukee yhdistyksen sivuilta hoito-ohjeita, ja huomaa, että on toiminut juuri niin tai ollut vielä tarkempi, voi onnitella itseään hyvästä löydöstä. Loistokerho! 

Vähän mietityttää ne muut kerholaiset. Vai mikä mielikuva yhdistyskavereideni keski-iästä tulee teille mieleen tästä kysymyksestä: Pikkuveljeni haluaisi pitää gerbiiliäni kädessään, mutta pelkään hänen pudottavan sen. Kuinka toimin?

Optinen harha

Kaneli on oikeasti vain puolet pienempi kuin Pulla. Kuva siis vääristää. Molemmat lähettävät terveisiä Ompulle, kissaihmiselle.

Aiheellinen kysymys

Anteeksi häiriö, prinsessakissa, mutta mitä lainkaan mahdat tehdä tv-kaapin päällä?

Kylmänsieto-harjoituksia

Pakkasella on oma tuoksunsa, savun tuoksu. Aina joku jossain polttaa koivuhalkoja lämmittääkseen kotiaan keskellä jäätynyttä päivää ja tunnen savun tuoksun. En pidä pakkasesta, mutta siedän sen, koska en muutakaan ehdi. Ole kylmä ja luminen kaikessa rauhassa, teen nämä työt pois alta. Kun taas on maaliskuu, ja multa alkaa herätä, minulla on muuta puuhaa. 

Lumen ja roudan alla nukkuu minun puutarhani, kevääni, kesäni. 

Hyvät ystävät

Sain eilen aika rankkaa palautetta ystäviltä. Aiheesta, myönnän. Viittaan aiemmin käytyyn lämpötila- ja patteri-keskusteluun, joka päättyi siihen, että myönsin virheeni ja jääräpäisyyteni. Ystävät olivat kauhuissaan siitä, että olin vaatinut miestä olemaan niin kylmässä kanssani. He toivat esille miehen pitkäaikaissairauden, joka vaikuttaa ääreisverenkiertoon. Koko naiskuoro sääli miestä ponnekkaasti ja kritisoi toimintaani. He toistelivat miehen kieltämättä hieman säälittävää lausetta "Mun jalat on niin kylmät, ettei ne sula oikein millään." Ja taas siitä sairaudesta muistuttaminen.  Miestä tämä ilahdutti illalla suunnattomasti.

Hetkeä aiemmin Kerttu oli ihmetellyt niitä Idols-kokelaita, joille kukaan ei ole koskaan kertonut, etteivät he osaa laulaa lainkaan. Rouva Töölö oli taas ihmeissään niiden naisten ystävistä, jotka päästävät kaverinsa Linnan juhliin rumissa, huonosti istuvissa vaatteissa. Kiitos ja ylistys, ei ole kuulkaa pelkoa täällä sellaisesta. Minulla on vain hyviä ystäviä, jotka kertovat minun kovaäänisesti olevan ihan hölmö ja silti rakastavat minua. Ei ole pelkoa, että he päästäisivät minut Idolsiin tai Linnan juhliin rumassa mekossa.  

Hyvä huomen

Rakastan näitä aamuja talossa. Ulkona on sata astetta pakkasta, talossa vähemmän. Laitan tulen hellaan, keitän kahvia. Mies on ylitöihin lähtiessään hakenut minulle eteisen lattialle hesarin. Ihan kuin kaupungissa, hesari eteisen matolla. Kissat ovat leikkineet kaikki seuraleikkinsä, kuten Kukkulan kuningatar, Kehrätään ja pussaillaan, Purraan mammaa hiuksista ja Jahdataan mamman varpaita. 

Tuli räiskyy hellassa, ulkona on kirkasta ja kipakkaa, talossa turvallista ja hiljaista. Minulla on koneeni, hesarini, kahvini ja koko tämä päivä.  

Kaunis sielu

Mietin tänään ystävyyttä, sitä miten se näyttäytyy eri aikoina. Millaisiin ihmisiin kiinnittyy, haluaa ystäväkseen eri elämän vaiheissa? Ja miten ystävyys kasvaa, muuttuu, pysyy. 

Tänään ajattelin ystävästäni; "Olen saanut nähdä sieluusi ja pidin näkemästäni."

Elämän ilo

Ihana päivä, kertakaikkiaan. Lähdin aamuvarhaisella (klo 8, huom.vapaana lauantaiaamuna) kohti Helsinkiä tavatakseni suosikkinaisiani. Monta antoisaa yhteistä kahvi- ja ruokahetkeä myöhemmin palasin mieli täynnä kotiin. Nämä päivät ovat minulle kullanarvoisia. Tankkaan ihanien naisteni energiaa ja elän sillä taas viikkoja. 

Ystävyys, rakkaus, kauneus, luovuus, ilo, jakaminen. Tuore, vanha ja ikivanha ystävyys, limittäin ja kerroksittain.

Huomenna

Huomenna herään ajoissa. Juon hyvät kahvit ja lähden liikkeelle. Nokka kohti Helsinkiä. Lauantaipäiväni on täynnä toinen toistaan ihanampia naisia ja tapaamisia. Voi onni!

Oih! Rakkaus!

Muistin lopultakin mennä Dropboxiin katsomaan hääkuvia. Ne olivat ihania! Mies on niissä niin komea! 

Ellen olisi jo naimisissa, sanoisin "I´m gonna marry that boy someday."

Tutkimusryhmä koolla

Salaperäinen Pulla, joka toivoo, ettei sen yksityisyyttä loukattaisi blogissa. Ei kasvokuvia mamma. Johtoviidakossa vaaniva Kaneli, valmiina hyökkäämään ja läpsimään Pullaa. Mitä, minäkö?? Viattomuus on Kanelin toinen nimi.

Mustatkin lehmät lypsävät valkoista maitoa

Pahoittelen roskia matolla. Se johtuu vain siitä, ettei meillä ole imuroitu.

Päivän Lantkatten

Tämänpäiväisissä Lantkatten-kuvauksissa esiintyy kiukutteleva ja oikutteleva kaunotar. Kaneli kulkee edestakaisin ja kiukkuaa minulle jostain. Onkohan sillä teini-ikä? On mahtavaa, kun kissa osaa ilmaista äänellään täydellistä närkästystä johonkin minuun liittyvästä eikä minulla ole aavistustakaan mistä. Lisäksi Kaneli mankuu ja haluaa jotain ponnekkaasti. Olen täydellisen mitään-ymmärtämätön mamma, ja Kaneli on tyytymätön prinsessakissa. Se voisi esiintyä hoikkana ja mutruhuulisena, katsoa eteerisesti. Ja olla kaunis.

Henkilökemiaa

Aamupalaverissa oli keskustelu henkilökemioista. Kollega, jonka kanssa toistuvasti otan yhteen, sanoi minulle:
"Varmaan sinullakin Fredrika on ihmisiä, kenen kanssa tulet paremmin toimeen kuin toisten." Totesin, että lähtökohtaisesti en tule toimeen kenenkään kanssa.

Minua ilahdutti se, että työkaverit edelleen nauroivat kommentilleni. Alleviivaava hiljaisuus olisi ollut kiusallista.

Tai sitten en

Tai sitten jätän sen siivouksen huomiseksi miehen listalle. Referaatti on palautettu, ja hieman olen järjestellyt, joten aika hyvällä mallilla. Kiire tulee lähinnä sen lukemisen, nukkumisen ja muiden mukavien asioiden kanssa.

Keräsin pois joulutyynyt ja punaisen villahuovan sohvalta. Minun on ollut tosi vaikea laittaa pois joulujuttuja, se on ihan pöyristyttävää. Missä on se nainen joka vihasi joulua? Parantunut! Eheytynyt! Suosittelen, tiedätte kyllä mitä.

Torstai

Torstai on hernekeittopäivä. Siksi minulla porisee hernekeitto hellalla. Koska olen palannut ruotuun, torstai ei ole pannukakkupäivä. Eikä kermavaahtopäivä. Eikä karkkipäivä. 

Huokaus. 

Houkutuksia ja toiveita

Edelleen epävarma illan suhteen. Kuoroon? Kotiin? Joka tapauksessa siivoamaan ensin mamman luokse töiden jälkeen. Sitten kuoroon? Ohjelmistossa tänään Amazing Grace, This little light of mine ja Kum ba ya. Voi mitä houkutuksia!

Miin äiti laittoi ihanan sähköpostiviestin. Hän voi jo paremmin ja paino on noussut 5 kg, ihan huippua! Niin kauan kuin on elämää, on toivoa, mikä on taas todistettu. Elokuussa pääsemme juhlimaan yhdessä Miin ja rakkaansa häitä, mikä lahja! Minä toivon, että Miin äiti nostaa painoaan vielä paljon ennen sitä, ja että minä en.

Elämä on hyvä tänään.

Rouvittelusta

Jostain syystä kaikki työkaverini haluavat kutsua minua nyt koko ajan rouvaksi. Jopa pomo kysyi millä nimellä minua nyt puhutellaan, en ymmärtänyt. Siis omalla nimelläni kai, vai? Fredrika Johnson toimii edelleen oikein mainiosti, kiitos. He eivät oikein olleet hoksanneet, että olen ollut naimisissa ennenkin, jopa useita kertoja. Olin siis rouva Johnson myös ennen naimisiin menoa. Kun neitiys on mennyt, se on mennyt. Siitä eteenpäin sitä on eronnut rouva tai karannut, tai rouva vaan.

Kuva myöhemmin

Tällaista ihanaa postia sain. Herkullisen värinen huivi, teetä, suklaata ja puutarha-aiheinen piirros kummitytsyltä. Ei harmita edes talvi tällaisen postin saajaa.

Ihan kiva

Näin suloista salaattia vien huomenna töihin. Ja juustokakkua ja mud cakea. Olen ihan kiva työkaveri.

Ja kenen syy se sitten on

Minusta on mahtavaa, kun kaikesta voi yleensä syyttää jotain muuta ihmistä. Lapsuuden perhe ja geenit on helppo kohde, mutta entäs tämä: kenen syy on, etten ole tänään saanut opiskeltua? Työkavereideni. Lupasin viedä heille kakkuja huomenna aamupalaveriin, koska he onnettomat muistivat meitä Pentikin lahjakortilla häiden johdosta. Olen siis leiponut enkä opiskellut. Ja teidän syy, kun käytte täällä ja kommentoitte, enkä pysty keskittymään opiskeluun. Hihii, nyt kuulostan ihan Tubbsilta. Oma syy se ei ole, että olen selkärangaton ja minusta on vain mukavampaa hengailla täällä höpöttämässä ja lukemassa teidän kivoja kommentteja. Ei, kyllä se on teidän syy.

Käytösvinkkejä

Hesarissa oli tänään ihana juttu väitöstilaisuudesta ja karonkasta. Tulin niin iloiseksi siitä. Luin miehelle ohjeita kuinka käyttäytyä. Minä pidän hänelle kiitospuheen, mutta hän ei pidä minulle ja niin edelleen. Minun karonkkaani on vielä hieman matkaa, itseasiassa tismalleen yhtä pitkä matka kuin eilen, koska opiskeluni ei ole edennyt tänään millin milliä. Parilla ystävälläni karonkka konkreettisesti lähestyy, se on mahtavaa. On kiva päästä harjoittelemaan jonkun toisen väitöstilaisuuteen ja karonkkaan ennen omaani. Lupaan yrittää käyttäytyä.

Anteeksi maalaisuuteni

Tarkoitin tietysti lifestyle-blogia maajussin vaimo.

Pukeutumisblogi maajussin vaimo

Olen ajatellut muuttaa blogini sellaiseksi, jossa joka päivä näytän mitä minulla on tänään päällä. Sehän on vain luonteva jatko sisustamiselleni. Niin ja ruoanlaitolle. Ajatelle miten kätevää ja lukijaystävällistä, jatkossa voitte seurata vain ihan tätä yhtä blogia, koska siinä on kaikki. Koska minulla ei ole (vielä) hienoa järjestelmäkameraa, joka rennosti kyljelläni kuvaisin itseäni peilistä, otan toistaiseksi pikku pokkarikamerallani kuvia varpaistani. Tänään olen pukeutunut Marimekon pitkään yöpaitaan ja Ristomatti Ratian kumisaappaisiin. Lisäksi jalassani on veljentytön  kutomat moniväriset villasukat. Hajuvetenäni on Burberryn Summer, mikä on tietysti ihan väärää seasonia. Tai sitten olen vain puoli vuotta trendien edellä. Vahvasti veikkaan tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Näin kaunista

Ihana aamu

Ulkona on ihan törkeä pakkanen, - 14. Laitonta, epäinhimillistä! Ja aika kaunista. Tullessani alakertaan kymmeneltä tuvassa oli 15 lämpöastetta. Tuli hellaan ja pönttöuuniin ja nyt on suloinen lämpö. Keitin hellalla pannukahvit, mies kipaisi minulle hesarin. Kyllä elämä on hyvä.

Pötkyläiseni

Luen verkkokirjaa, josta teen tiivistelmää, ainakin noin teoriassa. Pulla käpertyy jalkoihini, kissanpaksulainen. Sillä on suuret, pulleat tassut, joilla se taaprii peittoa, varmistelee. Säikky iso kissa, ja kuitenkin ihan pieni. Yöllä se hivuttautuu ihan kiinni selkääni, niskaani. Sanotaan, että kissat eivät kiinny ihmisiin vaan paikkoihin. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tuo raidallinen lihapulla rakastaisi minua koko pienellä kissansydämellään.

Ensi jouluun

Pakkasin pois lopulta ne joulukoristeet. Maikan antama kynttelikkö on vielä paikoillaan. Muut keräsin; joulusukat, pallot, sydämet, Amerikasta tulleet kuusenkoristeet, Doriksen antaman kirjan Keep calm at Christmas, typyn joululuistimet,enkelit, tissi-tonttu-enkelin, piparkakun muotoiset lasinalustat, apple-cinnamon-tuoksuiset kynttilät. Pakkasin ne huolellisesti ja mietin, millä ajatuksilla ne ensi joulun alla avataan? Haluaisin sujauttaa sinne vähän onnea mukaan, tätä hyvää oloa ja iloa.

Kun elämä meitä oikein koettelee

Ja miten keskiluokkainen ja etuoikeutettu ongelma tämä sitten on; meidän työhuoneeseen on kertakaikkiaan 160x230 cm - kokoinen matto liian pieni. Täytyy tilata tai teettää isompi. Kyllä mä en sitten kestä.

Shoppailun tuloksia

Nukuttiin vähän pommiin aamulla kun suljin vahingossa torkun. Meillä olikin suunniteltua vähemmän aikaa shoppailuun ennen muuta sovittua. Lopputulos tämä: väärä matto Askosta työhuoneeseen, palautetaan huomenna. 10 ihanaa eriväristä pientä tuikkuastiaa, jotka ripustan kesäjuhliin puutarhaan tai vajaan. Iso rottinkinen säilytyskori päiväpeitteelle ja tyynyille, jotka eivät koskaan ole siellä missä niiden pitäisi, eli sängyn päällä. Tilauksessa Fatboy, sellainen joka käy uloskin, kauniin suklaanruskea. Tykästyimme niihin rensseleihin. Tosin katumus iski heti Vepsäläisellä, kun pohdimme, olisiko kuitenkin pitänyt hankkia se Fatboy-riippumatto, se on hieno! Pähkäilyn ja pohdinnan jälkeen pidimme kuitenkin linjamme. 

Mutta se todellinen ongelma, kun asian piti olla yksinkertainen ja selvä. Artekilla oli tarjouksessa punainen (ihana kirkas kirsikan-vadelmanpunainen, ei yhtään jouluinen) ja harmaa ritiläpenkki, 240 euroa. Musta normaalihintainen 370 euroa. Se punainen on niin kaunis, kuin karkki! Mutta kaikki muu eteisessä on harmaata ja mustaa, vähän sinistä. En tiedä joudunko raijaamaan sen punaisen kokeeksi näytille. Minusta se voisi olla väripilkku, harmaata en missään nimessä halua, kun se sulautuu harmaaseen seinään. Voi miten onnellisia minun ongelmani ovat, minkä Artekin penkin oikein valitsenkaan? 

Ihmetyyppejä

Käytin äsken sanaa harmittavainen, jos huomasitte. Natiivit täällä päin käyttävät sitä, samoin sanaa hauskanen. Jos joku asia on vähän vitsikäs, mutta ei kuitenkaan niin hauska, että kuolen nauruun, se on hauskanen. Minä luultavasti olisin natiivien mielestä kovinkin hauskanen, jos he ymmärtäisivät mitään minun huumorintajustani. Liikaa minulle kuitenkin on sana kummottis. Kummottis me keitetään sitä puuroa? Voi jestas sentään, keittäkää vaikka ämpärissä.

Yksi harmittavainen asia

Saako marista? Viime päivät olen tehnyt juuri sitä, mitä haluaisin. Sairastamista lukuunottamatta. Olen ollut kotona, kirjoittanut jatkuvasti, ollut hetkessä kiinni ja nauttinut elämästäni. Paluu arkeen on kuulkaa kivinen ja ankea. Olin budjetoinut viime viikon opiskeluihin kaksi iltaa sekä yhden kokonaisen päivän, loppiaisen. En ole eväänikään väräyttänyt opintojen hyväksi. Tälle viikonlopulle on siis vielä tehtävänä 3-5 sivua esseetä, ja kolme tenttikirjaa, niistä yksi tiiliskiven paksuinen käsikirja englanniksi.

Minä haluaisin vain haahuilla ja haihatella. Käydä elokuvissa. Laittaa hyvää ruokaa. Tehdä pihatöitä tammikuussa, kun se kerran on mahdollista. Lämmittää pihasaunaa. On kuitenkin otettava lusikka kauniiseen käteen. Vielä vuosi ja sitten helpottaa. Hetkeksi.

Shoppailupäivä

Meillä on tänään shoppailupäivä. Saimme kivasti rahaa ja lahjakortteja häälahjaksi, joten tänään on hankintalistalla Artekin musta ritiläpenkki eteiseen, musta iso paperinarumatto ruskeilla loimilla työhuoneeseen, Fatboy (miten epäilen, että sekin on musta) vinttiin lukunurkkaan, sekä mahdollisesti vielä jalkalamppu olohuoneeseen. Minua polttelisi vielä uudet tuolit ruokapöydän ympärille (mustat), mutta ei taida raaskia. Olen vähän ajatellut maalata nykyiset tuolit, hmm mustiksi. Se maalausoperaatio on jonossa heti vintinportaikon valkoiseksi maalaamisen jälkeen.

Pieni suloinen kasamuodostelma

Nukkuvat kasassa, pienet gerbiiliveljekset. On ne vaan niin suloisia. Puspus.

Leffailta

Olimme katsomassa paikallisessa elokuvateatterissa Vareksen, huom. ensi-illassa. Kuka vielä pitää meitä maalaisina, heinähattuina tai kulttuuripalveluiden apukoululaisina? Ja miltä kuulostaa tämä: auto tallista elokuvateatterin parkkipaikalle 7 minuutissa? Seuraava fakta puhuu jo sen puolesta, että olen kuollut ja päässyt taivaaseen; edessämme istui viisi moponhajuista teinipoikaa ja he katselivat elokuvaa hiljaisuuden ja vienon hihittelyn vallitessa. Mahtavaa!!!! Elokuvateatteri oli parempi kuin itse elokuva, jossa hyvin epäasialliseen sävyyn kuvattiin pohjanmaata. Not. Totta joka sana.

Mutta jos totta puhun, niin rakastan pieniä elokuvateattereita. Kun olin pieni, me kävimme paljon elokuvissa isän kanssa. Hiljaisessa pikkukaupungin elokuvateatterin salissa oli usein vain kourallinen ihmisiä meidän lisäksemme, kuivia karkkeja ja hetken pako todellisuudesta. Nyt minulla on sellainen, 7 minuutin matkan päässä.

Matoja

 Yu Xiang Rou Si. Ei oikeasti matoja.

Herkkuruokaa. Lisää tähän taustamusiikiksi Rajattoman versio La Dolce vitasta.

Aloe veraa

Aurinko laskee, on ollut kaunis pakkaspäivä. Kävin hierojallani, erikoinen päivä siihen. Hän osoittautui kuitenkin pelastavaksi enkeliksi ihanan hieronnankin lisäksi, ja myi minulle pullon aloeveraa. Aion juoda sen ja tulla terveeksi. Mies ja pappa touhuavat vielä pihalla pumppujensa kanssa. Vettä pumpataan sieltä ja täältä ja tuonne. Minun täytyisi alkaa laittaa ruoaksi matoja, suosikkikiinalaistamme. Nimi ei kerro niinkään raaka-aineista vaan muodoista. 

Tänäänkin on ollut hyvä päivä, hengitän tuvan rauhaa vielä hetken.

Loppiainen osa 2

Tänään siis joulun aika päättyy. Minulla on tästä eteenpäin joulu joka päivä, koska tämä oli elämäni kivoin ja paras joulu. Ne, jotka eivä tiedä; menin naimisiin tapaninpäivänä. Pyydettäessä ja pyytämättä kerrron siitä mielelläni lisää. Toiveet kommenttilaatikkoon. Suunnitelmani oli nerokas! Olen parantunut jouluvihastani, jouluallergiastani - miksi sitä nyt voisi nimittää. Kaikki helvetilliset joulumuistot peittyivät uusien ihanien muistojen alle.

Kuusenrääpäleen kannoin eilen ulos ennen imurointia. Kuusenrääpälekin on kyllä liioittelua, kyseessä oli muutama oksa isossa ruukussa. Kyllä niistä hapineita putosi silti kiitettävästi. Keräsin siitä koristeet talteen, johonkin pieneen paperikassiin. Niitä nyssäköitä on kaapissa jo muutama. Ja tajusin; tarvitsemme ison pahvilaatikon joulukoristeille. Me olemme joulua rakastava perhe. Mikä symboliarvo sillä laatikolla onkaan; pakkaan koristeet sinne huolellisesti, kannan vinttiin odottamaan ja ensi vuonna se kaivetaan sieltä esiin suurella hartaudella. Oi joulu!

Loppiainen

Loppiainen on niin hauska englanniksi, epiphany. Se tarkoittaa yliluonnolista esiintuloa, jumalallista ilmestystä, oivallusta, ymmärrystä.


On tietäjien päivä. Tiesittekö muuten, että Tre Kronor tulee kolmesta viisaasta itämaan kuninkaasta, heidän kruunuistaan. Nyt tiedätte.

Hauska tappaa vanha tuttu

Yöllä nukkumaan mennessä sen tajusin, mikä on. Miksi olen voimaton, kuumeilen, suolisto oireilee ja olen kipeä kuin vanha kissa. Remissio on päättynyt, ja cu ilmoittaa itsestään. No shit, Sherlock. Kahden vuoden loma on päättynyt.

Ja nyt kun olen ratkaissut arvoituksen, jatkan eteenpäin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Jos en huomaa sen olemassaoloa, se ehkä jatkaa matkaansa ja minä lomailua.

True beauty

Olen monta päivää miettinyt kauneusleikkauksia. Jostain syystä amerikkalaisissa tv-ohjelmissakin näen vain ensimmäiseksi botoxit huulissa ja ilmeettömäksi pistellyt kasvot. Minusta otsa, jossa on ryppyjä, on kaunis. Ymmärrän, että kasvoissa saattaa olla joku kohta joka häiritsee, ja sen haluaa korjata. Mutta pelkkien ryppyjen korjaamista en tavallaan ymmärrä. Itse haluaisin valkaista hampaani, oikoakin ehkä, jos se olisi mahdollista. Minussa on sellainen kauneusvirhe, että hampaistoni ei ole suuni keskellä, huuleni ja hampaani ovat siis vinossa toisiinsa nähden. Kuulin siitä vasta pari vuotta sitten hammaslääkäriltä, ja ajattelin; miten mielenkiintoista. Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle asiasta, joten ilmeisesti se ei ole niin häiritsevä, että se veisi esimerkiksi ruokahalun. Toinen kauneusvirhe on silmissäni, jotka ovat eriväriset. Sitten on vielä luomi leuassa ja helttamainen kaksoisleuka, ja listaa voisi jatkaa pitkälle. Ne virheet ovat kuitenkin ne jutut, jotka tekevät minusta minun näköiseni, ystävilleni ja rakkailleni tunnistettavan. Pidän siitä miltä näytän, toisina päivinä enemmän kuin toisina, mutta silti. Olen itseni näköinen ja minua jännittää miltä näytän, kun vanhenen. En halua muuttua ilmeettömäksi tai muoviseksi, tai töröhuuliseksi, se on häiritsevää. En voi katsoa sitä yhtä poliisisarjaa, missä kauniille naiselle on laitettu enemmän botoxia ylähuuleen kuin Marge Simpsonin siskolle, ja se täyttää koko ruudun. Mies ei suostu katsomaan sarjaa kanssani, kun vain tuhisen naisen giganttista huulta. Kaunis nainen ja ihan pilalla.

Mutta tiedättekö mikä on maailmassa kauneinta? Pieni musta prinsessakissa, ja Kaneli tietää sen kyllä itsekin.

Keväinen Rooma

Pinkin iloksi lisään tänne kuvia Roomasta toissa vuoden pääsiäiseltä. Rooma on ikuinen, karhea, yhtä aikaa tunteeton ja vieras, kuin rakastettava ja tuttavallinen. Roomalainen pukeutuminen on käsite, roomalainen keittiö köyhä hyvällä tavalla. Puhtaita perusmakuja, valkosipulin ja yrttien pyhä liitto. Ja gelato, rakkauteni!

Rasittava häähörhö

Kauankohan kukaan jaksaa kuunnella sitä, kun haluaisin jutella häistämme tai naimisiinmenosta ylipäänsä. Mies ehkä vielä jonkin aikaa, muut miettivät jo mielessään boring. Teille tulen jupisemaan aiheesta luultavasti, hmm, vuosia. Onneksi rakkaat ystäväni, nuo ihanat naiset ja lohikäärme-ladyni, jotka tutustuivat toisiinsa perusteellisemmin vasta järjestämässään polttari-yllätyksessään, ilmaisivat toiveensa tavata uudestaan jatkopolttareiden merkeissä. Ihanien naisten lounas on sovittu reilun viikon päähän hääjuhla-ravintolaamme. Tässä on jo monta yhteyttä häihin, eikö olekin? Polttarit, hääjuhla, me kaikki siellä uudestaan. Ihanaa! Aihetta ei vaan voida välttää! Montakohan kertaa tämä sama menee heille läpi? Tai missä vaiheessa he alkavat vain tavata toisiaan ilman minua, joka olen niin rasittava halutessani vain puhua hääpäivästäni? Toisaalta, esimerkiksi Kertun häistä minäkin puhun edelleen mielelläni. Ne olivat ihanat häät. Tai Doriksen häät, jonka ruoat me valmistelimme hyvissä keittiö-olosuhteissa. Tai Rouva Töölön häät, jotka ovat vielä tulollaan. Rakas Mii vasta puheenaihetta antaisikin, sillä hän on menossa naimisiin ensi elokuussa. Tubbsinkin häät olivat upeat, vaikka sulhanen olikin vähän pönttö, emme vain tienneet asiaa vielä tuolloin. Häissä ehkä parasta onkin sellainen toiveikkuus, mikä ei aina perustu realiteetteihin. Vähän kuin saduissa.

Lahjalista Starbucksissa

Miehen paras ystävä on hieman konservatiivinen. Sillä tavoin, että hän kuuntelee vanhoja iskelmiä, hänen mielestään mies ei voi pukeutua vaaleanpunaiseen ja häissä pitää olla lahjalista. Erityisesti tuo kolmas periaate oli tapetilla joulun alla. Miksi ei ole lahjalistaa, hän oli tuskaillut puhelimessa veljensä kanssa. Kuulin tämä hänen vaimoltaan, jolla ei ollut mitään vaikeuksia keksiä meille ihanaa häälahjaa. Helpotin tilannetta ja kerroin, että meillähän on  häälahjalista, Starbucksissa, ja ihan kaikki tuotteet ovat listalla. Tämä aarre sitten päätyi muiden aarteiden mukana lahjapöydälle. Kuusi pienenpientä kahvipakettia, joista yksi siis jo käytössä ja säilytyksessä pakastimessa. Näistä säästeliäästi keittelen vain itselleni, ja korkeintaan vähän miehelle.

Kahvia suoraan suoneen

Tänään oli vähän raskas päivä, mutta aavistin sen jo eilen. Mies joi silloin viimeiset maidot, ja minä jäin yksin päiväksi, puolikuntoisena, kylmään kotiin - ilman kahvimaitoa. Käytän maitoa päivässä noin litran verran neljään kupilliseen kahvia. Olisin tietysti voinut käydä hakemassa sitä kirkonkylältä, kauppaan on noin viisi kilometriä. En jaksanut. Join pari pannullista vihreää jasmiiniteetä ja reilusti coke zeroa. Mies tuli töistä kaupan kautta ja pelasti tilanteen. Kahvia tuskaiselle vaimolle! Presidenttiä ja Starbucksin Noel-joulupaahtoa sekaisin sekä valtavasti kuumaa maitoa! Maailmanrauha on turvattu.  

Just give me my coffee and nobody gets hurt.

Virtaavat vedet

Kävin äsken tarkistamassa pumpputilanteen. Ojassa riittää vettä vielä ainakin tunniksi, ja pumppu on nyt jauhanut kohta seitsemän tuntia. Jännä, että meidän omenapuiden ympärillä on ollut pienet lammikot koko syksyn.

Kaunis päivä

Ja paljon vettä. Pumppu on ollut päällä jo yli viisi tuntia, eikä ojan pinta ole vieläkään juuri laskenut. Vettä on ihan tajuttoman paljon. Taustalla siintää miehen lumipallo, joka on eilisessä myrskysateessa jo kutistunut murto-osaansa. Edelleen se on kuitenkin kylän suurin ja hienoin.

Tavoite ja aihio

Siis tällaisia sytytysruusuja minä tarkoitin. Lopputuloksesta ei nyt valitettavasti tule kuvia, sillä tajusin liian myöhään sen, että kun valutan palavat kynttilänpätkäni ruusujen päälle, ne nokeentuvat ikävästi. Ihanan valkoiset, neitseelliset sytytysruusut saa siis tältä erää unohtaa. Keksimme papan kanssa liian myöhään, että tietenkin kynttilänpätkät olisi pitänyt sulattaa jossain vanhassa kattilassa, jolloin steariini olisi ollut kaunista ja valkoista ruusujen päälle kaadettavaksi. Minulla ei ole steariinikäyttöön kelpaavaa vanhaa kattilaa, eikä pappakaan sellaista vajasta löytänyt. Tuotekehittelyosastomme palaa asiaan, kun on jotain uusia tuloksia esiteltävänä.

Maalla asuminen

Maalla asuminen on juuri tällaista:

Huomaat, että sytykepalat ovat lopussa. Sellaiset itsetehdyt tosi toimivat, joita itse asiassa voisit tehdä lisää, nyt kun olet kotona ja vain vähän kipeä. Pohdit kumpi paperi toimii tyhjissä munakennoissa paremmin, leivinpaperi vai prisman käärepaperi. Päätät käydä saunalla testaamassa. Huomaat, että hellan tuhkaluukku on muuten aika täynnä, joten samalla kuin testaat paperien syttymisominaisuuksia padan alla, otat saunalta mukaan tuhkaämpärin. Tyhjennät tuhkat hellasta ja toteat myös pönttöuunissa olevan tuhkaa, tyhjennät nekin. Huomaat polttopuiden olevan aika vähissä sisällä ja etsiessäsi tyhjää puukoria huomaat gerbiilien hiekkaroskiksen olevan täynnä. Viet tuhkat pellolle, ja tyhjennät pellolta tultuasi gerbiilihiekat kompostiin. Huomaat kompostin kaipaavan kääntämistä....

Ja tarina on loputon, oikeasti! Minä haluaisin vain askarrella muutaman sytytyspalan munakennoon paperista ja steariinista, onko se liikaa vaadittu?

Menin naimisiin, muutuin Tubbsiksi

"Onkohan sulla aamulääkkeet ottamatta, kun sun kirjallinen luovuus on näin puhjennut kukkaansa avioliiton myötä?
Olet selvästi avannut uuden kirjan sivun elämässäsi ja blogissasi.

Ettei susta sitten vaan olisi tulossa kovaa vauhtia ystäväsi Tubbs postaustahdista päätellen? :D

T: Mirka"

Rakas (blogikin)ystäväni Mirka esitti eilen perustellun ja hyvän kysymyksen, jota olen itsekin pohtinut. Mikä ihme vaivaa, kun koko ajan olisi jotain asiaa? Ja viittaus Tubbsiin on myös aiheellinen. Pohdin jo samaa; onko minusta tullut halpamainen copycat-sarjakirjoittaja? 

Omissa tutkimuksissani olen päässyt seuraavanlaisiin johtopäätöksiin ja tulkintoihin:

- Päätettyäni lopettaa uusperhe-elämästä ja näkökulmasta kertovan blogini, hieman himmailin kirjoittamisen määrää ja sisältöä. Sanoja ikäänkuin pääsi kertymään varastoon.

- Tällä hetkellä ajattelen bloggaamisen eri tavalla, eri näkökulmasta vaikka edelleen samoja ihmisiä elämässäni onkin. Ystäväni ovat tottuneet siihen, että kirjoitan heistä, mies suhtautuu asiaan kauhunsekaisella välinpitämättömyydellä ja uusperhe-asiat pääasiassa pyrin pitämään erossa tästä kaikesta. Siitä seuraa kyllä tietynlainen vapautumisen tunne, mikä näkyy taatusti ilmaisussani. 

- Kolmanneksi viittaan samaan ilmiöön, joka on myös sinun elämässäsi alkanut tuottaa hedelmää; lohikäärmenaiseus ja -vaimous. Jotain oudon voimakasta siinä asenteessa ja ajatuksessa on, että minä olen hyvä juuri näin, voin olla ihan mitä itse haluan, ilman pakkoa ja vaatimusta, ja haluan olla maailman upein mahdollinen minä. 

- Ja mitä Tubbsiin tulee, niin vaikka haluaisin, en yllä hänen huumorinsa tasolle. Rakastan Tubbsia, paitsi blogihahmona myös ihmisenä siellä takana, enkä halua häntä matkia. Tubbsin postaustahti on kyllä jotain mikä oman tulkintani mukaan liittyy myös suomenruotsalaiseen bloggaamiseen, ja sitä kieltämättä olen vähän jäljitellyt. Esimerkiksi muutama suosikkini kuten Andre Wikström, Anne Hietanen , ja vaikkapa Peppe kirjoittavat aika tiuhaan. No joo, ja nyt kun kävin tarkistamassa, niin he ovat tietysti olleet lomalla ja Kiinassa ja saaneet lapsia, mikä pitää heidät pois bloggaamasta, mutta kyllä minun nähdäkseni suomenruotsalaiset bloggaavat paljon tiheämmin, sillä se on osa heidän sosiaalista verkostoaan ja saa heidän voimaan paremmin ja elämään kaunista ja ystävällistä elämäänsä vielä pitempään. Jotain samaa minä ehkä nyt tavoittelen.

Niistä aamulääkkeistä en kyllä ole ihan varma.

Mistä tätä unta oikein riittää?

Eilen nukuin kellon ympäri ja lisäksi torkuin sohvalla muutamaan otteeseen. Illalla ajoissa nukkumaan ja tänään heräsin ovikellon soittoon puolilta päivin, kun pappa tuli tyhjentämään ojaa vedenpaisumuksesta. En tosin aikanaan ottanut sikainfluenssarokotetta, mutta narkolepsialtahan tämä vaikuttaa. Tai sitten olen vain tosi väsynyt.

Chiliä

Rouva Töölö kysyi ensimmäisessä puhelussaan häiden jälkeen, miltä nyt tuntuu? Onko maailma ihan toisenlainen, värit kirkkaammat? Tietysti, kaikkihan on nyt toisin. Myös makuaisti on syventynyt ja vaatii vahvoja, uusia kokemuksia. Uutena vuotena miehen paras ystävä oli tehnyt ihan mahtavaa Chili con carnea. Sen innoittamana olen ensimmäistä kertaa vuosiin yrittänyt samaa. Liedellä porisee nyt padallinen nautaa, chiliä, valkosipulia, tomaattia, papuja, limeä, pippuria ja hunajaa.

Tulista ja kuumaa, ihan kuin kokkinsa. Tosin se saattaa johtua myös kuumeesta.

Vahva ehkä

Minua on naurattanut monta päivää miehen positiivisuus. Hän sanoo kaikkiin mahdottomiin asioihin "siis vahva ehkä".

Esimerkki. Teini-ikäinen nuorimies ja kysymys hänen uudenvuoden suunnitelmistaan. Sanon: Jos sulla ei ole muuta niin olet tosi tervetullut meidän kanssa Espooseen, ollaan kiinalaisten luona ja siellä on varmaan tosi kivaa. Poika vastaa sadasosasekunnissa, että on suunnitelmia. Mies kuulee tilanteessa kuitenkin vahvan ehkän.

Ei varmaan tarvitse kertoa, millä kokoonpanolla vuosi vaihtui Espoossa.

Rivien välistä

Toivottavasti en aliarvioi älykkyttänne, kun sanon: minä rakastan tätä vanhaa taloa. Te ette varmaan ole lukeneet sitä rivien välistä. Kuulen Tubbsin tuhahtavan: Joo eipä. Minä rakastan sen naksahteluja, sen tuoksua, tuulen huminaa hormissa. Minä rakastan perheeni ääniä, kun kuulen ne vintistä alas tai päinvastoin. Minä rakastan vintin hiljaisuutta, kun olen siellä, turvassa. En ole koskaan ollut näin kotonani missään. Talo on ottanut meidät vastaansa, suojaansa. Yli sata vuotta se on seissyt paikallaan, miehen suvun eläessä, syntyessä ja kuollessa sen mailla. Alma tuli tähän taloon miniäksi lähdettyään evakoksi Karjalasta, leipoi maailman parhaita piirakoita ja mieheni rakasti häntä ihan höperönä ollessaan pieni poika. Nyt me asumme tätä taloa, minä leivon pitsaa hänen leivinuunissaan ja me olemme onnellisia.

Mirka joskus sanoi, että talo on kuin viides perheenjäsen. Niin se vaan on. Jollain kummallisella tavalla talolla on oma persoona ja rooli perheessä. Rakas ystäväni Maikka kertoo näkevänsä edelleen unia keltaisesta talostaan. Minä muistan heidän talonsa ja puutarhansa elävästi, heti kun suljen silmäni. Se oli koti, jossa oli lämmin ja hyvä olla.  Ihmiselle, joka kiintyy maisemiin, rakennuksiin ja bussireitteihin, rakkaus taloa kohtaan on valtava, juurruttava voima. Minä olen tullut kotiin.

Lentokuva

Maalla asumisessa mahtavaa on myös taulukauppiaat. Niitä ei koskaan näe kaupungissa. Eilen ovelle pölähti mies, joka myi lentokoneesta otettuja valokuvia taloista. Olin tavallaan kiinnostunut, mutta en kuitenkaan, koska ne ovat ihan jumalattoman kalliita, 500-600 euroa. Otin kuitenkin jostain syystä hänen yhteystietonsa, vaikka myyjä tuhahteli, etten kuitenkaan soita hänen peräänsä. Hetki hänen lähdettyään pappa tuli käymään, ja oli tosi kiinnostunut kuvista. Soitin miehen takaisin, ja hän kysyi: "Ai siitä gerbiilitalosta?" Hmm, kiva. Ei kuitenkaan nimittänyt minua hulluksi kissanaiseksi.

Pappa sai kuvansa ja taulukauppias kauppansa. Kaikki olivat tyytyväisiä. Kuvassa talo ja piha ovat täydellisiä, ei ruohonkorsikaan vinossa. Jotenkin epäilen, että ensi kesänä ei kannata lentomaileja ja filmiä meihin haaskata.

Hyvä päivä

Nukuin, nukuin, nukuin tänään. Se oli ihanaa, nukahtaa vain aina uudestaan. Sitten siirryin alas, ruokin kissat ja gerbiilit, ja olen istunut kahvimukini kanssa kiikkutuolissa. Kahvimukini on kiinalaisesta Starbucksista ja siinä on vuoria ja lohikäärme. Ettei totuus vain unohtuisi. Tuli naksuu hellassa. Kun ruokin gerbiilit, pienempi ja mustempi veljeksistä vasta heräsi ja venytteli. Ette ole maailmassa nähneet suloisempaa näkyä, kuin oiristeleva pikkuruinen aavikkohiiri. Kipeänä tai ei, mutta tämä on hyvä päivä.

Myrsky

Tänään piti olla tapaninpäivän veroinen myrsky. Kuuntelin sitä yöllä, ulkona puhisteli hiljaa ja sisältä kuului ääniä, joihin tarvitaan sähköä. Suljin silmäni ja nukahdin. Nyt ulkona sataa vettä, taivas roikkuu harmaana pellon päällä.

Tapaninyönä hieman pelkäsin, talon puolesta. Myrskytuuli oli niin kovakourainen. Hiljaisuudesta sisällä tiesin, että jotain oli pielessä. Talo oli äänetön. Ei jääkaapin naksahtelua, ei ilmalämpöpumpun huokailua. Noustessani ylös seitsemältä totesin sähköjen menneen. Loput olette kuulleet uutisista. Meiltä sähköt menivät vain 60 tunniksi, mutta kieltämättä hieman kriittisenä päivänä. Seurauksista ehdimme kärsiä vain muutaman tunnin lomaillessamme hotellissa, mutta tietysti sulaneet jääkappi ja pakastin harmittivat. Enemmän ehkä kolahti kuitenkin oman elämän haavoittuvuus. Meillä on onneksi läheisiä kenen luokse mennä, mutta kuka haluaisi lähteä pois omasta kodistaan. Eilen pappa muisti, että vessaan me voisimmekin hätätilassa käyttää vanhaa kaivoa, jonka vesi on liian ruosteista juotavaksi. Vessavetenä se kyllä menisi. Saunassa meillä on nyt puhdasta vettä varattuna muutamaksi päiväksi. Lämmitykseen on sisällä onneksi hella ja pönttöuuni, niillä pärjää vielä kohtuullisilla pakkasilla. Puuhellalla voi myös laittaa ruokaa. En voi sille mitään, että haluaisin olla omavarainen, tietää pärjääväni hankalissakin olosuhteissa. Ehdotin miehelle kuivakäymälän tai hyysikän rakentamista pihan perälle, ja tietysti aurinkopaneelin hankkimista kesämyrskyjen varalta. Myrskyt ovat lisääntyneet, luonto muuttuu. Mummi ja pappa asuivat Villa Almassa 20 vuotta. Sinä aikana ei kertaakaan ollut pitkää sähkökatkoa eikä näin märkää ja lämmintä talvea. Me olemme asuneet taloa reilut kolme kuukautta ja nyt jo mietimme kuinka varautua poikkeusolosuhteisiin.

Vain vähän kipeä

Muutama päivä puolikuntoisena, tänään nitkahdin lopullisesti. Epäilin töissä ehkä kuolevani tähän, kun oli niin kurja olo. Muistuttivat, että olen luvannut hakea miehen töistä, joten ei ehkä kannata ainakaan toimistolle kuolla. 

Torkuin kotona sohvalla, rintakehälläni raskas paino ja hengityksessä outoa rohinaa. Kyllä oli lopun merkit ilmassa. Tai sitten se oli 8-kiloinen kissapoika. Huomenna jään kotiin. Bo Carpelanilla on runo tähänkin vaivaan.

"Olisi vain vähän kipeä

makaisi vuoteessaan

yöpöydällä puolukkamehua

saisi lukea jännittävää kirjaa

eikä piittaisi mistään muusta,

torkahtelisi tämän tästä, tämän tästä

kuuntelisi hajamielisenä

putoavan lumen ääntä, 
hidasta, ulkoa."

Hyväksyin kuitenkin

Jestas miten kiusallista.

Työkaveri pyytää facebook-kaveriksi. Siis sellainen tyyppi, jota en välittäisi nähdä töissäkään, saati sitten vapaalla. Tästä ei pääse mitenkään luistelemaan tyylikkäästi. Pieni heikko hetki töissä ja erehdyin juttelemaan hänelle mukavia, ja tämän siitä sai. Mitään kunnollisia perusteita ei ole tarjolla kuten ”haluan pitää työelämän erossa muusta elämästä” – siis miksi sinulla on kolme muuta työkaveria jo kaverina? No kun ne on kivoja, mutta sinä et? En huomannut kaveripyyntöä – olin muuten vain fb:ssa koko illan ja vaihdoin mm. profiilikuvani. Oikeasti. En halua loukata, joten miksi ihmeessä pitää pyytää fb-kaveriksi, kun ei olla kavereita muutenkaan? Miksi ei voi odottaa, että minä pyytäisin? That would never happen. Minusta aina ja kaikkialle hyvin sopiva motto on: minulla ei ole kavereita enkä ole niitä täältäkään tullut hakemaan. Tiedän miten tämä päättyy. Hyväksyn kaveripyynnön lopulta tuskissani. Mutta kun en halua kavereita!!!! 
 

Lost

Keskustelu muutama päivä häiden jälkeen:

Kerroin ystävälle, kuinka mies on taantunut gerbiilin tasolle häiden jälkeen ja että luulen joutuvani vaatimaan avioliiton mitätöimistä. Mies hukkaa kaiken, tietokoneestaan lähtien. Eilen hän hukkasi jopa voileipänsä. Ystävä sanoi, että en voi jättää miestä nyt, kun hän tarvitsee minua. He is lost without you, John said. Kirjaimellisesti juurikin näin. 

Kiva idea

Tiesittekö, että kaikkien joulunvihaajien kannattaisi viettää joko syntymäpäiviä tai häitä jouluna. Se tuo kivasti muuta funktiota pyhiin ja luo uusia perinteitä. Jos on syntynyt kesäkuussa kuten minä, se on tietysti vähän hankalaa eikä jätä muuta vaihtoehtoa, kuin ne häät. Väitän, että ensi vuonna minäkin olen ihan täpsyissä joulun - eikun ensimmäisen hääpäivän alla, jotain kärpäspaperi-nahka-pumpuli-päivää odotellessani.

Monenlaista logiikkaa

Eilen satoi muutama sentti lunta. Mies meni lumitöihin, itse pysyin tupahommissa. Kaaos on aika mittava tällä hetkellä. Aamulla töihin lähtiessä näin miehen lumitöiden jäljet. Hän oli kasaillut kyllä lunta eri kohtiin, mutta lisäksi hän oli pyörittänyt valtavan lumipallon, ehkä metrin halkaisijaltaan. Koko nurmikon peittänyt lumi yhdessä tiiviissä pallossa. Olin sanaton.

Työkaverin mies oli eilen vaihtanut vaimonsa pyynnöstä lakanat. Puhtaan pyykin korissa päällimmäisenä oli ollut heidän lastensa lakanoita.Työkaverini oli nukkunut viime yön Simpson-lakanoissa ja mies itse jääkiekkolakanoissa. Keskustelimme siitä, voiko pyytäessään toista tekemään jonkun työn omasta puolestaan sanella myös ehdot, kuinka asia pitää tehdä?

Jos oma logiikka on aika jäätävä, niin kyllä tuo miehinenkin toimintamalli joskus mietityttää.

Sugar addict

Blogistaniassa laihdutetaan, töissä laihdutetaan, koko maailma tuntuu olevan keventymässä. En myönnä, että itse tekisin sitä samaa, vaikka olenkin kääntänyt herkkuhanat kiinni. Joulukuinen täysin epähengellinen paastonaika teki hyvää, ja häiden jälkeinen muutaman päivän herkuttelu oli ihanaa. Nyt taas kaipaan sitä harvinaista tunnetta, että minulla on selkäranka ja voin olla myös syömättä herkkuja. Minä en juurikaan pysty lihomaan ruoalla, niin paitsi karpatessani taisin vähän liioitella rasvojen määrää. Mutta sokeri ja suklaa ovat himojeni kohteita, ja pystyessäni sanomaan kiitos ei, oloni on kuin raitistuessa. Kiitos mutta ei kiitos, minä osaan pitää hauskaa myös ilman sokeria.

Rutiinien muutos

Olemme kustannustehokkaita dieselinkuluttajia ja liikkeellä yhden työmatka-auton taktiikalla. Siis jo toista aamua. Siitä seuraa, että olen työpaikalla heti kukonpierun jälkeen ja joudun heräämään klo 6.15. Siitä myöskin seuraa, että joudun kuuntelemaan heti aamusta Radio Rockia, mitä toisaalta kyllä helpottaa se, että aamuääneni Harri Moisio on siirtynyt sinne myös. Katsotaan kauanko tätä kestää. Alan jo huomata, että aamuiset työmatkarituaalimme ja rauhoittuminen sekä töihin matkalla, että sieltä palatessa, saattavat olla merkityksellisempiä kuin dieselin hinta.

Todellakin toisenlainen lahja

"Toisenlainen häälahja

Tämä onnittelu- ja lahjakortti suo teille kyyhkyläisille etuoikeuden tutustua vähän toisenlaisiin lintuihin - ehkäpä luomakunnan viisaimpiin olentoihin, jotka takaavat teille muhkeat munakkaat aamusta toiseen. 

Linda ja Vanessa muuttavat luoksenne
kesällä 2012."

Onni on oma pieni kanala.

Kaksi erilaista

Sormukseni ovat neliskulmainen ja pyöreä, kaksi ihan erilaista. Jotenkin ne vain sopivat yhteen, ihan kuin mekin. Menen nukkumaan sormukset sormessa, jotta tunnen ne yöllä, kun herään. Ja muistan.