Maalla asumisessa mahtavaa on myös taulukauppiaat. Niitä ei koskaan näe kaupungissa. Eilen ovelle pölähti mies, joka myi lentokoneesta otettuja valokuvia taloista. Olin tavallaan kiinnostunut, mutta en kuitenkaan, koska ne ovat ihan jumalattoman kalliita, 500-600 euroa. Otin kuitenkin jostain syystä hänen yhteystietonsa, vaikka myyjä tuhahteli, etten kuitenkaan soita hänen peräänsä. Hetki hänen lähdettyään pappa tuli käymään, ja oli tosi kiinnostunut kuvista. Soitin miehen takaisin, ja hän kysyi: "Ai siitä gerbiilitalosta?" Hmm, kiva. Ei kuitenkaan nimittänyt minua hulluksi kissanaiseksi.
Pappa sai kuvansa ja taulukauppias kauppansa. Kaikki olivat tyytyväisiä. Kuvassa talo ja piha ovat täydellisiä, ei ruohonkorsikaan vinossa. Jotenkin epäilen, että ensi kesänä ei kannata lentomaileja ja filmiä meihin haaskata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti