Fredrika Johnsoni elämä
tiistai 3. tammikuuta 2012
Hyväksyin kuitenkin
Jestas miten kiusallista.
Työkaveri pyytää facebook-kaveriksi. Siis sellainen tyyppi, jota en välittäisi nähdä töissäkään, saati sitten vapaalla. Tästä ei pääse mitenkään luistelemaan tyylikkäästi. Pieni heikko hetki töissä ja erehdyin juttelemaan hänelle mukavia, ja tämän siitä sai. Mitään kunnollisia perusteita ei ole tarjolla kuten ”haluan pitää työelämän erossa muusta elämästä” – siis miksi sinulla on kolme muuta työkaveria jo kaverina? No kun ne on kivoja, mutta sinä et? En huomannut kaveripyyntöä – olin muuten vain fb:ssa koko illan ja vaihdoin mm. profiilikuvani. Oikeasti. En halua loukata, joten miksi ihmeessä pitää pyytää fb-kaveriksi, kun ei olla kavereita muutenkaan? Miksi ei voi odottaa, että minä pyytäisin? That would never happen. Minusta aina ja kaikkialle hyvin sopiva motto on: minulla ei ole kavereita enkä ole niitä täältäkään tullut hakemaan. Tiedän miten tämä päättyy. Hyväksyn kaveripyynnön lopulta tuskissani. Mutta kun en halua kavereita!!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Hei, toi on tosi paha! Mulla on periaate, että hyväksyn sellaiset ihmiset kavereiksi, joiden kanssa mulla on oikeassakin elämässä jotain puhuttavaa jos kadulla törmäisin. Edellisessä työpaikassa jossa oli useita satoja työntekijöitä, mulla oli (on ne tietty yhä) kavereita fb:ssä. Eräs henkilö laittoi kaksi kertaa kaveripyynnön, mä vaan dellasin sen. Mä en tunne sitä, vaikka ihan jees tyypiltä vaikuttaa ja toisaalta, mulla ei käytävälläkään kohdattaessa ollut sille muuta sanottavaa kuin ystävällinen moi. Mietin kyllä asiaa toooosi paljon. ja hei, voithan sä hyväksyä sen, mutta laitat sellaisen asetuksen että se ei näe sun statuksia tai kuvia jos et halua. Mä oon vähän tehnyt sellaista joillekin ihmisille. Kun en ihan joka asiaa halua heidän kanssaan jakaa :)
JOnna, niinpä! Mä hyväksyin lopulta sitten kyllä, mutta en tykkää tunteesta, että siellä on ihmisiä, joita en oikeasti halua. Toisaalta en laita fb:iin mitään sellaista, mikä ei ole yleistä tietoa. Välillä tulee mieliteko kerta jollekin kivalle työkaverille, että kirjoitan blogia, mutta tämä taas on niin henkilökohtaista, että tämä on paras pitää erillään.
Mulla on sama. Mä en kerro mun blogista kovin helposti ja välillä tuntuu että se on aika harhaa, koska sehän on ihan avoin, enemmän kuin fb. Nyt kerroin yhdelle muun uudelle työkaverille, kaksi mun edellisestä työpaikasta tietää. Ystävistä muutamat, sukulaisista pari. Ja kun eräs ystävä kertoi kertoneensa töissä mun blogista ja siitä, että siellä nyt moni lukee sitä, koin jonkinlaisen punastumis-ahdistumisreaktion. Mä en ikinä muista, että blogiahan tosiaan lukee joku, lähinnä muistan vaan ne vakikommentoijat. Harhaa...
Lisätäkseni vielä, että nyt mulla on muutama blogisti fb kaverina, yhden olen oikeassa elämässä tavannut. Silti musta on tuntunut että heidät mä "tunnen" kun heidän blogejaan luen ;)
Voi ei, siitä tulee tosi alaston olo jos joku väärä ihminen tietää bloggaamisesta. Mun perheestä/suvusta vain sisko tietää blogista, mies ei halua lukea. Ystävät lukee sitäkin ahkerammin, työkavereista hyvin harvoille olen kertonut, siis edellisissä työpaikoissa. Nykyisistä yhdelle haluaisin kertoa, mutta en tunne vielä hyvin ja pelkään, että asia jotenkin leviää. Nyt olen aika paljon kirjoittanutkin töihin liittyviä juttuja, joten no can do. Tavallaan on helpompaa, että sekä kirjoittaessaan että toisten blogeja lukiessaan on ja pysyy kasvottomana. Kaksi ihmistä on blogien kautta tullut ystäviksi irl, se on ollut aika ihmeellistä kun olen niin valikoiva uusien ystävien suhteen. Jotenkin kirjoittamisen kautta vain on löytynyt syvä yhteys, jotans samaa mitä kuvasit. Se on tosi hienoa :)
Mä lähdin pois koko facesta.. Kun olin siellä, sain kans noita kaveripyyntöjä ihmisiltä, joiden kanssa en halua olla kaveri. Saatoin hyväksyä tai sitten en.. mut tein sit joskus niin, että poistelin sieltä vaan listaltani ihmisiä. Eli voihan silleenkin tehdä.. ei ne välttis sitten ees huomaa että ne onkin sieltä tiputettu veks. Tai jos huomaa, niin sanoo vaan että oho, mä poistelin vähän sieltä, sä menit vahingossa kans..
Mua ahistaa kanssa, että jotkut tutut lukee mun blogia. Etenkin jos sinne on löytänyt tiensä joku ihan ite.. kauhee tunne ja ei sit enää voi silleen kirjoitella kun oikeesti haluais. Mun sisko meillä käydessään, mun koneella ollessaan, löysi mun blogiin ja että mua sapettaa se. En yhtään tiiä käykö se siellä nyt sitten vai ei. Toivon ettei. Tää blogaus on mun henkireikä ja en ihan välttis tahtois, että sisko lukee mun syvällisiä juttuja...
Heli, niinpä, jotenkin kirjoittaessaan on niin paljas, eikä sitä tarkoita ihan kaikkien tietoon tai silmille. Iloa ja valoa!
Lähetä kommentti