Torkuin kotona sohvalla, rintakehälläni raskas paino ja hengityksessä outoa rohinaa. Kyllä oli lopun merkit ilmassa. Tai sitten se oli 8-kiloinen kissapoika. Huomenna jään kotiin. Bo Carpelanilla on runo tähänkin vaivaan.
"Olisi vain vähän kipeä
makaisi vuoteessaan
yöpöydällä puolukkamehua
saisi lukea jännittävää kirjaa
eikä piittaisi mistään muusta,
torkahtelisi tämän tästä, tämän tästä
kuuntelisi hajamielisenä
putoavan lumen ääntä, hidasta, ulkoa."
2 kommenttia:
Voi Muru, flunssaa pukkaa, oi!
Pikaista parenemista kotosalla,
kuuman juoman, kisujen ja hyvien kirjojen äärellä!
Pakko paljastaa että värkkään omin käsin sinulle jotain,
jonka selvästi pitäisi olla jo siellä ...
mutta laitan sormiini vauhtia ja postitan sen pian!
Pus!
Ja parantavia ajatuksia!
Doris, joka ei jaksa kirjautua
Voi, mitä ihanaa sä taas teet? Mä aion kyllä pysyä niin sängyssä huomenna, läppärin ja kirjojen kanssa. Mulla on Cornwellkin vielä lukematta. Iloa ja valoa sinne muru, toivottavasti teidän flunssa on jo helpottanut.
Lähetä kommentti