Sain eilen aika rankkaa palautetta ystäviltä. Aiheesta, myönnän. Viittaan aiemmin käytyyn lämpötila- ja patteri-keskusteluun, joka päättyi siihen, että myönsin virheeni ja jääräpäisyyteni. Ystävät olivat kauhuissaan siitä, että olin vaatinut miestä olemaan niin kylmässä kanssani. He toivat esille miehen pitkäaikaissairauden, joka vaikuttaa ääreisverenkiertoon. Koko naiskuoro sääli miestä ponnekkaasti ja kritisoi toimintaani. He toistelivat miehen kieltämättä hieman säälittävää lausetta "Mun jalat on niin kylmät, ettei ne sula oikein millään." Ja taas siitä sairaudesta muistuttaminen. Miestä tämä ilahdutti illalla suunnattomasti.
Hetkeä aiemmin Kerttu oli ihmetellyt niitä Idols-kokelaita, joille kukaan ei ole koskaan kertonut, etteivät he osaa laulaa lainkaan. Rouva Töölö oli taas ihmeissään niiden naisten ystävistä, jotka päästävät kaverinsa Linnan juhliin rumissa, huonosti istuvissa vaatteissa. Kiitos ja ylistys, ei ole kuulkaa pelkoa täällä sellaisesta. Minulla on vain hyviä ystäviä, jotka kertovat minun kovaäänisesti olevan ihan hölmö ja silti rakastavat minua. Ei ole pelkoa, että he päästäisivät minut Idolsiin tai Linnan juhliin rumassa mekossa.
4 kommenttia:
Juuri tällaiset ystävät ovat niitä OIKEITA ystäviä. Ah! Olet onnekas :) No, tiedätkin sen!
JOnna; joo tiedän :) Mutta olisi kiva, jos ei aina olisi itse niin hölmö, että ystävien täytyy siitä muistuttaa. Saattaa kyllä olla, että itsekin olen joskus maininnut toisten hölmöyksistä. Ehkä.
Ehkä joskus.
Mutta vain kerran ...
:-)
Doris; ja silloinkin tosi nätisti. Voi meitä ;)
Lähetä kommentti