Lopultakin alakerran uusi tietokone tuli ja on asennettu. Se tarkoittaa, että olen saanut omalle työpöydälleni vinttiin alakerran vanhan koneen oman rikkoontuneen koneeni tilalle. Koko syksyn olen kikkaillut pienellä 13-tuuman lelullani. Lopultakin pöytäkone ja jonkinlainen ergonomia! Kokeilkaa itse kirjoittaa postimerkin kokoisella koneella sängyllä kippurassa, ei ole helppoa.
Kaneli käpertyi saman tien syliini, nyt kun miniläppäri on väistynyt. Hei mamma, mä muistan tän, sä kirjoitat ja mä oon sylissä, se kehrää. Se on totta, niin on ollut 10-viikkoisesta asti.
Ulkona on pimeää. Ikkunan takana ovat kuitenkin puutarha ja pellot, minä kirjoitan työpöytäni ääressä kissa sylissä ja villasukat jalassa. Tuntuu kodilta.
4 kommenttia:
Kuullostaa ihanalta :)
Laura; siltä se kyllä tuntuu. Iloa päivääsi!
Mä niin tykkään! Kissasta ja villasukista!
Hymytyttö; minä myös <3
Lähetä kommentti