Lumisateella mielessäni putoilevat aina nämä sanat, väsyneissä iltapäivissä, kun kaipaan ja olen koti-ikävissäni. Nämä sanat ovat olleet minussa aina, mutta vasta nyt olen tullut kotiin.
"Vielä on taloja joissa on matala katto,
ikkunasyvennyksiä lasten kiivetä
ja kyyryssä, leuka polviin painettuna
katsella märkää lunta joka rauhassa
putoilee hämärille, ahtaille pihamaille.
Vielä on huoneita, jotka kertovat elämästä,
kaapeista täynnä puhdasta perittyä pellavaa.
On hiljaisia keittiöitä joissa joku istuu
lukemassa, kirja tuettuna leipää vasten.
Valolla on valkoisen ikkunaverhon ääni.
Suljet silmäsi, näet
että odottaa aamu, viipymätön vaikka,
ja että sen lämpö sekoittuu lämpöön sisällä täällä
ja että jokainen lumihiutale putoaa
merkkinä kotiintulosta."
Bo Carpelan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti