Kävin JOnnan blogissa katsomassa kuulumisia, koska opiskellessa on ihan pakko pitää välillä taukoja. Niin. Hän jakeli tunnustuksia mielestään inspiroiville blogeille (kiitos <3), ja kävin niistä yhdessä, jossa oli ollut runoviikko. Ihana ajatus. Julistan heti runoviikon avatuksi myös Johnsonilla, eli tästä se lähtee.
Runoviikon aloittaa Varsinais-Suomen oma tyttö, Heli Laaksonen. Tämä on minun suosikkini aina.
Halonhakkajam puhelin on kii
Prinsessan päiv ei men ninko tahtois menevä.
Kruunu takerttu koko ajam pyykkinaruihi eikä
ripustamiset tul mittä.
Hän soitta kolmannen kerra, vaik tiätä, ete vastat,
Assia ei ol mut see on kiireellist.
Hän sanosis:
Eerikki hei, arva mitä,
mu ikkunalaural o linnu varppajälje lumes,
mää ole löytän hianon tiä meil,
kun tarttis hiuka appu taas,
sain klasist haava, tul puhaltama
osasin peril, kehu munt,
lämmitin talo ja puus huus hullu pulu,
kulji kaisliko läpi ja ajattelin meit.
On päivi ko mää tahro sunt kokonas
ja päivi ko mää tahro sunt kaikkines päivines
ja muit päivi on kas, ettet peljästy.
Eerikki hei, arva mitä,
ei mittä
ja kaik mitä ossan sanno.
2 kommenttia:
Sain rakkaalta ystävältä runokirjan ; YSTÄVÄLTÄ YSTÄVÄLLE ( noin 16v. sitten)
Sieltä hän oli merkannut runon, joka on minulle tällä hetkellä hyvin läheinen.
"Kun sinusta tuntuu,
että kaikki käy yli voimien
ja enään et jaksa,
haluaisin silloin olla ystävä,
joka kuiskaa sydämellesi:
Älä luovuta, lepää vielä hetki,
sinä kyllä vielä onnistut !
(Marleena Ansio )
En silloin tiennyt, että kohtaan näin rankkoja haasteita elämässä, mutta ihana tietää, että on ystäviä, jotka välittää.
Halauksin, Hopeahapsi
Hopeahapsi; siitä voit olla kyllä varma, että on ystäviä, jotka välittävät, aina. Voimia kaiken keskelle rakas ystävä!
Lähetä kommentti