Fredrika Johnsoni elämä

Fredrika Johnsoni elämä

perjantai 6. tammikuuta 2012

Loppiainen osa 2

Tänään siis joulun aika päättyy. Minulla on tästä eteenpäin joulu joka päivä, koska tämä oli elämäni kivoin ja paras joulu. Ne, jotka eivä tiedä; menin naimisiin tapaninpäivänä. Pyydettäessä ja pyytämättä kerrron siitä mielelläni lisää. Toiveet kommenttilaatikkoon. Suunnitelmani oli nerokas! Olen parantunut jouluvihastani, jouluallergiastani - miksi sitä nyt voisi nimittää. Kaikki helvetilliset joulumuistot peittyivät uusien ihanien muistojen alle.

Kuusenrääpäleen kannoin eilen ulos ennen imurointia. Kuusenrääpälekin on kyllä liioittelua, kyseessä oli muutama oksa isossa ruukussa. Kyllä niistä hapineita putosi silti kiitettävästi. Keräsin siitä koristeet talteen, johonkin pieneen paperikassiin. Niitä nyssäköitä on kaapissa jo muutama. Ja tajusin; tarvitsemme ison pahvilaatikon joulukoristeille. Me olemme joulua rakastava perhe. Mikä symboliarvo sillä laatikolla onkaan; pakkaan koristeet sinne huolellisesti, kannan vinttiin odottamaan ja ensi vuonna se kaivetaan sieltä esiin suurella hartaudella. Oi joulu!

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jotenkin nämä sinun jouluhäät ovat saaneet minutkin ajattelemaan sitä mahdollisuutta josko minä vielä toisen kerran uskaltautuisin naimisiin menemään. Joulu oli ajatuksissa ja ennen häitäsi mutta nyt se tuntuu entistä paremmalta hääajankohdaksi jos ne häät joskus vielä tulevat.

Minäkään en ole mikään jouluihminen mutta kivan joulun vietin minäkin. Joulukoristeet on pakattu pahvilaatikkoon ja viety varaston hyllylle odottamaan ensi jouluna. Varastossa on kaikki jouluun liittyvät kahdella hyllyllä ja koko perhe tietää että sieltä ne löytyy jos minä en ola niitä ensi jouluna ottamassa esiin. Toivottavasti olen, sillä tämän vuoden joulukuun alussa (1.12) vietämme nuorimmaiseni 10v juhlaa ja synttäreihin kaivellaan aina ensimmäiset joulujutut esiin.

Mukavaa ja onnellistä tätä vuotta!

Anna-Liisa

Sissi kirjoitti...

Täälläkin on siivoiltu joulukoristeita pois. Kuusi pitäisi vielä raahata pihalle, mutta käytävän remppa on vähän tiellä... No, ehtiihän sitä.

Ajatella, kuinka armollinen joulu! Vanha on poispyyhitty, ja uusi tilalla. Kyllä sitä kelpaa juhlia taas ensi vuonna.

Anonyymi kirjoitti...

Tiedätkö mitä? Mä lukisin ilolla ja onnella tarinan häistäsi ihan alusta loppuun! Kirjoitat kivasti, huomioita samanlaisia kivoja ja suloisia pikku asioita kuin minäkin.. Pieniä yksityiskohtia ajatuksista siinä ja siinä kohdassa, kyyneleen tipahdus, kukan tuoksu.. Joten odotellaan :)

Fredrika Johnson kirjoitti...

Anna-Liisa; ihana kuulla, että olet saanut rohkeudelle vahvistusta näistä minun kokemuksistani. Ja lähdetään siitä, että olet paikalla myös ensi joulukuussa, ottamassa koristeet esiin ja toivottavasti myös häävalmistelujen kimpussa. Ihanaa ja onnellista vuotta Sinulle myös <3

Sissi; voi, täytyykin käydä katsomassa onko uusia kuvia rempasta. Aiemmin en olisi liittänyt sanoja armo ja joulu yhteen, mutta nyt täytyy sanoa, että suurinta armoa tämä kaikki on ollut. Kiitos <3

Hymytyttö; mä taisin niin perustellisesti kirjoittaa viime vuoden puolella häistä vanhaan blogiin, että ehkä ne saavat jäädä sinne unholaan. Muutta kiitos, olet kultainen!

Anonyymi kirjoitti...

"Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö!
Katso: minä luon uutta.
Nyt se puhkeaa esiin - ettekö huomaa?
Minä teen tien autiomaahan
ja joet kuivuuden keskelle." (Jes. 43:18-19)

Piti vielä tulla kommentoimaan, vaikken jaksa loggautua. Tuo edellinen teksti tuli mieleen. Ja löytyipä aika kiva idea lepohetkeenkin, täältä:

http://www.bible.fi/fi/seurakunnille/raamattumietiskelyt/katso

Sissi taas, laiskotellen...

Fredrika Johnson kirjoitti...

Sissi; Jesaja on mun suosikkikirjoja vt:ssa myös. Puhdasta runoutta ja rukousta yhtä aikaa.

Ihanaa laiskottelua sinne muru!