Huh, taas alkaa yksi kurssi olla puikoissa. Vielä yksi tiiliskiven paksuinen opus siihen ja verkkokeskustelu, ja voi vetää viivan senkin yli. Tajusin tänään, miten ylpeä olen paitsi itsestäni myös muutamista opiskelukavereista. Olemme kaikki työssäkäyviä, perheellisiä ihmisiä, joilla on jonkinlainen elämä siivouspäivineen, juhlineen, vieraineen, harrastuksineen, sukulaisineen. Ja tässä kaiken ohessa me väännämme maisteriopintoja. Minä nostan hattua paitsi itselleni, koko naislaumalle. bvggggggggggggggggggg
Ainoa kenen mielestä se on ihan tyhmää, on Kaneli. Tyhmä kone, tyhmä mamma. Miksi ei olla vaan, imeskellä mamman tukkaa ja leikitä välillä laserilla. Se on rampannut koneeni yli noin 20 kertaa vain huomauttaakseen olemassaolostaan. Mikä oikeasti voi olla tärkeämpää kuin ihana pieni musta kissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti