"Onkohan sulla aamulääkkeet ottamatta, kun sun kirjallinen luovuus on näin puhjennut kukkaansa avioliiton myötä?
Olet selvästi avannut uuden kirjan sivun elämässäsi ja blogissasi.
Ettei susta sitten vaan olisi tulossa kovaa vauhtia ystäväsi Tubbs postaustahdista päätellen? :D
T: Mirka"
Rakas (blogikin)ystäväni Mirka esitti eilen perustellun ja hyvän kysymyksen, jota olen itsekin pohtinut. Mikä ihme vaivaa, kun koko ajan olisi jotain asiaa? Ja viittaus Tubbsiin on myös aiheellinen. Pohdin jo samaa; onko minusta tullut halpamainen copycat-sarjakirjoittaja?
Omissa tutkimuksissani olen päässyt seuraavanlaisiin johtopäätöksiin ja tulkintoihin:
- Päätettyäni lopettaa uusperhe-elämästä ja näkökulmasta kertovan blogini, hieman himmailin kirjoittamisen määrää ja sisältöä. Sanoja ikäänkuin pääsi kertymään varastoon.
- Tällä hetkellä ajattelen bloggaamisen eri tavalla, eri näkökulmasta vaikka edelleen samoja ihmisiä elämässäni onkin. Ystäväni ovat tottuneet siihen, että kirjoitan heistä, mies suhtautuu asiaan kauhunsekaisella välinpitämättömyydellä ja uusperhe-asiat pääasiassa pyrin pitämään erossa tästä kaikesta. Siitä seuraa kyllä tietynlainen vapautumisen tunne, mikä näkyy taatusti ilmaisussani.
- Kolmanneksi viittaan samaan ilmiöön, joka on myös sinun elämässäsi alkanut tuottaa hedelmää; lohikäärmenaiseus ja -vaimous. Jotain oudon voimakasta siinä asenteessa ja ajatuksessa on, että minä olen hyvä juuri näin, voin olla ihan mitä itse haluan, ilman pakkoa ja vaatimusta, ja haluan olla maailman upein mahdollinen minä.
- Ja mitä Tubbsiin tulee, niin vaikka haluaisin, en yllä hänen huumorinsa tasolle. Rakastan Tubbsia, paitsi blogihahmona myös ihmisenä siellä takana, enkä halua häntä matkia. Tubbsin postaustahti on kyllä jotain mikä oman tulkintani mukaan liittyy myös suomenruotsalaiseen bloggaamiseen, ja sitä kieltämättä olen vähän jäljitellyt. Esimerkiksi muutama suosikkini kuten Andre Wikström, Anne Hietanen , ja vaikkapa Peppe kirjoittavat aika tiuhaan. No joo, ja nyt kun kävin tarkistamassa, niin he ovat tietysti olleet lomalla ja Kiinassa ja saaneet lapsia, mikä pitää heidät pois bloggaamasta, mutta kyllä minun nähdäkseni suomenruotsalaiset bloggaavat paljon tiheämmin, sillä se on osa heidän sosiaalista verkostoaan ja saa heidän voimaan paremmin ja elämään kaunista ja ystävällistä elämäänsä vielä pitempään. Jotain samaa minä ehkä nyt tavoittelen.
Niistä aamulääkkeistä en kyllä ole ihan varma.
6 kommenttia:
Tämä on Hyvin Mielenkiintoinen Asia. Muuttaako ihminen kirjoitustyyliään tietoisesti, vai aloittaessaan ns. puhtaalta pöydältä hän vapautuu vanhasta ja muuttuu tahtomattaan?
Olen juuri toisessa blogissa (Lumikon luona) pohtinut "tunnustuksellista bloggausta" ja sen rajoja. Blogien tyylejä ja sitä, miksi yksi kirjoittaa yhdellä ja toinen toisella tavalla. Kirjoittaisinko itse aivan eri tavalla, jos päättäisin alkaa pitää esim. aivan anonyymiä blogia? Ajatus houkuttaa joskus, mutta totean samalla, että minulla ei ole toiselle "salablogille" aikaa ja sitä paitsi bloggauksessa on tähän mennessä ollut parasta (kirjoittamisen ilon lisäksi) se, että olen oikeasti voinut tutustua uusiin ihmisiin jopa henkilökohtaisesti! No, oikeastaan tämä ei ollut millään tapaa edes tähän aiheeseen liittyvä pohdinta, mutta tulipa nyt vaan mieleen, kun aloin miettiä bloggauksen tyylejä.
Joskus ajattelin itsekin, että kirjoittaisin lyhyempia postauksia, joita olisi nopeampi tehdä. Hiukan enemmän sellaisia hetken tunnelmia, kuten sen täällä nyt aistin. Blogityylin muuttaminen vaan kesken kaiken ei ole niin helppoa. Suomenruotsalaisiin blogisteihin en ole tutustunut, mutta ehkä pitäisi. Tubbsilla olen käynyt pari kertaa "kylässä", koska hänhän on KÄSITE! :) Sinua en ajatellut kyllä copycattina ensinkään.
Lohikäärmenaiseus on hieno asenne. Tunnen sen itsessäni vahvana. Sitä on vaikea kenellekään selittää. Sisäinen lohikäärmenainen vain alkaa kasvaa (ja vaatii päästä mekko-ostoksille).
Hieno vuosi tulossa meille kaikille! <3
Mitä täälä kirjootetaan musta! Voivoi.
Mirka, ihanaa että saan uppoutua tähän Hyvin Mielenkiintoiseen asiaan sinun kanssasi. Ajattelen, että vuoden ajan kirjoittaessani olin jo muuttunut ja kaipasin uudenlaista, juurikin lyhyttempoisempaa otetta. Erityisesti kaipasin jonkun lastin ravistamista pois yltäni, sen pelon, mitä kirjoittamiseen on liittynyt. Kuten sanoit joskus, en ollut juuri sanojani säästellyt. Nyt haluan kirjoittaa niin, ettei oikeastaan ole mitään välilä sillä, kuka blogiini eksyy. Säätelen ehkä eri tavalla asioita, mutta nyt on kyse vain minusta, ei perheestä. Laitan itseni likoon, oman persoonani. Kun lähdin kirjoittamaan reilu vuosi sitten, kaipasin tiettyjen asioiden jakamista, mitä enää en kaipaa. Blogin päivitys teki hyvää, ja siitä kai tämä tekstitulvakin kertoo.
Mietin samaa asiaa, sitä tunnustuksellista bloggaamista, ja siinä on omat hyvät puolensa. Mutta toisaalta mikä on yksityistä on myös yleistä, ne kaikkein kipeimmät asiat meitä ihmisiä yleensä yhdistävät. Mutta nautin nyt tästä tunteesta, että minun ei tarvitse pelätä sitä, että joku todella selvittäisi kuka olen, kuten aiemmin pelkäsin, kun kirjoitin perheestä. Pershäiriöisten ihmisten kanssa täytyy vaan olla varovainen, ja nyt toimin toisin. Omassa elämässäni olen aika salainen henkilö jo työni takia, joten on helpottavaa olla jollain tavalla näkyvä, enemmän oma itseni. Ehkä jollain tavalla olenkin enemmän totta nyt, kuin aiemmin. Onko se sitten tunnustuksellista vai ei?
Meille on tulossa kyllä hyvä vuosi, mahtavaa! Ihanaa, että kaiken sen pähkäilyineen saan jakaa sinun kanssasi. Ilman blogeja en olisi koskaan tavannut kaksi päivää myöhemmin syntynyttä kaksostani, kuten sinusta ajattelen.
Tubbs; hihii, me puhutaan susta selän takana! Mitäs käyt täällä kurkkimassa ja lukemassa. Pus ihana.
Voi miten älyttömän ihanasti sanottu tuo kaksonen! Ehkä paras kuulemistani kohteliaisuuksista ikinä!
Mä jään mielenkiinnolla seuraamaan uutta kirjailija-Fredrikaa. Ja samalla totean, että onneksi, ONNEKSI, löysin sun blogin jo silloin vuosi sitten ja ehdin lukea kaikki sun vanhat kirjoituksetkin, koska niissä oli koko elämä.
Mirka; no mutta niinhän se vaan on, musta on käsittämätön se yhteys mikä kirjoittamalla/lukemalla puolin ja toisin on löytynyt ja sitten meidän syntymäajat lisäksi, muuta selitystä ei ole. Ja luultavasti sulla on ne kivat vanhemmat, jotka mun piti saada myös, mut joku meni vikaan ;)
Niin, onneksi.
Lähetä kommentti