Tänään piti olla tapaninpäivän veroinen myrsky. Kuuntelin sitä yöllä, ulkona puhisteli hiljaa ja sisältä kuului ääniä, joihin tarvitaan sähköä. Suljin silmäni ja nukahdin. Nyt ulkona sataa vettä, taivas roikkuu harmaana pellon päällä.
Tapaninyönä hieman pelkäsin, talon puolesta. Myrskytuuli oli niin kovakourainen. Hiljaisuudesta sisällä tiesin, että jotain oli pielessä. Talo oli äänetön. Ei jääkaapin naksahtelua, ei ilmalämpöpumpun huokailua. Noustessani ylös seitsemältä totesin sähköjen menneen. Loput olette kuulleet uutisista. Meiltä sähköt menivät vain 60 tunniksi, mutta kieltämättä hieman kriittisenä päivänä. Seurauksista ehdimme kärsiä vain muutaman tunnin lomaillessamme hotellissa, mutta tietysti sulaneet jääkappi ja pakastin harmittivat. Enemmän ehkä kolahti kuitenkin oman elämän haavoittuvuus. Meillä on onneksi läheisiä kenen luokse mennä, mutta kuka haluaisi lähteä pois omasta kodistaan. Eilen pappa muisti, että vessaan me voisimmekin hätätilassa käyttää vanhaa kaivoa, jonka vesi on liian ruosteista juotavaksi. Vessavetenä se kyllä menisi. Saunassa meillä on nyt puhdasta vettä varattuna muutamaksi päiväksi. Lämmitykseen on sisällä onneksi hella ja pönttöuuni, niillä pärjää vielä kohtuullisilla pakkasilla. Puuhellalla voi myös laittaa ruokaa. En voi sille mitään, että haluaisin olla omavarainen, tietää pärjääväni hankalissakin olosuhteissa. Ehdotin miehelle kuivakäymälän tai hyysikän rakentamista pihan perälle, ja tietysti aurinkopaneelin hankkimista kesämyrskyjen varalta. Myrskyt ovat lisääntyneet, luonto muuttuu. Mummi ja pappa asuivat Villa Almassa 20 vuotta. Sinä aikana ei kertaakaan ollut pitkää sähkökatkoa eikä näin märkää ja lämmintä talvea. Me olemme asuneet taloa reilut kolme kuukautta ja nyt jo mietimme kuinka varautua poikkeusolosuhteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti