Rasittava häähörhö

Kauankohan kukaan jaksaa kuunnella sitä, kun haluaisin jutella häistämme tai naimisiinmenosta ylipäänsä. Mies ehkä vielä jonkin aikaa, muut miettivät jo mielessään boring. Teille tulen jupisemaan aiheesta luultavasti, hmm, vuosia. Onneksi rakkaat ystäväni, nuo ihanat naiset ja lohikäärme-ladyni, jotka tutustuivat toisiinsa perusteellisemmin vasta järjestämässään polttari-yllätyksessään, ilmaisivat toiveensa tavata uudestaan jatkopolttareiden merkeissä. Ihanien naisten lounas on sovittu reilun viikon päähän hääjuhla-ravintolaamme. Tässä on jo monta yhteyttä häihin, eikö olekin? Polttarit, hääjuhla, me kaikki siellä uudestaan. Ihanaa! Aihetta ei vaan voida välttää! Montakohan kertaa tämä sama menee heille läpi? Tai missä vaiheessa he alkavat vain tavata toisiaan ilman minua, joka olen niin rasittava halutessani vain puhua hääpäivästäni? Toisaalta, esimerkiksi Kertun häistä minäkin puhun edelleen mielelläni. Ne olivat ihanat häät. Tai Doriksen häät, jonka ruoat me valmistelimme hyvissä keittiö-olosuhteissa. Tai Rouva Töölön häät, jotka ovat vielä tulollaan. Rakas Mii vasta puheenaihetta antaisikin, sillä hän on menossa naimisiin ensi elokuussa. Tubbsinkin häät olivat upeat, vaikka sulhanen olikin vähän pönttö, emme vain tienneet asiaa vielä tuolloin. Häissä ehkä parasta onkin sellainen toiveikkuus, mikä ei aina perustu realiteetteihin. Vähän kuin saduissa.