Me olemme olleet tänään naimisissa lähes viikon. Siihen on mahtunut ilon kyyneleitä, haikeutta, naurua, iloa, jäähyväisiä, juhlaa ystävien ja läheisten kanssa, shamppanjaa ja ilotulitusta, pari arkisempaa työpäivääkin. Päällimmäisenä kaikesta kiitollisuus tästä hyvästä ja rakkauden täyttämästä elämästä ja siitä, että me olemme saaneet löytää toisemme ja saamme jatkaa matkaa yhdessä tästä eteenpäin aviopuolisoina. Se on iso juttu, isompi kuin uskalsin ajatella. Mutta se tuntuu hyvältä ja oikealta. Tänään on vuoden ensimmäinen päivä. Me olemme siis jo toista vuotta naimisissa; hyvässä seurassa aika rientää.
Vaimona oleminen. Se on minusta aika mahtavaa ja tällä kertaa aion olla siinä julmetun hyvä. Aion välttää kaikki aiemmin tekemäni vaimo-virheet. Joskus olen kuullut pohdintaa siitä, kuinka naimisiin on vaikea päästä. Minusta sinne pääsee tosi helposti, menee vain kihloihin ja puolen vuoden kuluttua sanoo tahdon ja sitten onkin jo naimisissa. Naimisissa on vain hitsin hankala pysyä. Kuten Pupu Tupuna sanoo ”onko naimisiin pitkä matka ja ollaanko siellä yötäkin?” Ei ihme, että minulla on ollut hankalaa tuossa vaimona elämisessä, sillä Pupu Tupuna on opettanut minut lukemaan viisivuotiaana ja se on varmasti jättänyt minuun jälkensä.
Mutta ne vaimovirheet. Tällä kertaa en aio: 1.) lihoa 2.) näyttää mursulta (liittyy vähän kohtaan 1.) 3.) lopettaa oman miehen palvomista enkä 4.) aloittaa muihin miehiin ihastumista. Näillä virheiden välttämisellä onnistun vaimona taatusti. Aion siis: 1.) laihtua entisestään, sillä pääsin aika hyvään alkuun joulukuussa laihduttaessani häitä varten mahtuakseni Ilona Pellin silkkipukuuni. 2.) Aion myös meikata, värjätä hiuksia, laitattaa kynsiä ja ajaa säärikarvani. (Kaikki tämä myös mahdollistaakseni kohdat 3. ja 4. ihailun boostatessa minua oman aviomiehen taholta.) Vaimoainestahan minä sinänsä olen, siitä ei ole kaiketi epäilystäkään. Tykkään omasta miehestäni kuin höperö, vaikka hän on kalju, ylipainoinen ja turkulainen insinööri. Kokkaan, siivoan, teen asunnosta kodin ja rakastan hänen lapsiaan, olen tarvittaessa porno ja yleensä tosi kiltti. Nuo kohdat 3. ja 4. ovat yleensä olleet ne kriittiset pisteet, mutta kohta jo lähes viiden vuoden uskollisuuden jälkeen olen aika luottavainen tähän hommaan. Tämä myös vinkiksi muille, jos ette tienneet, mikä näissä vaimobisneksissä on hankalaa. Aion tulla maailman parhaaksi vaimoksi, saada siitä mitalin presidentiltä tai vähintäänkin mukin. Kerroin miehelle, että aion tehdä hänestä todella ylpeän siitä, että juuri minä olen hänen vaimonsa. Hän kysyi kuivasti: Aijaa. Vaatiko se sitten minulta jotain vastatoimenpiteitä?
No ei kai. Mutta minä aion olla supervaimo. Sellainen ihana, mukava, fiksu, älykäs ja sydämellinen. Ja sillä tavalla yllätyksellinen, että on joskus vaikka mekko päällä julkisella paikalla ilman pikkuhousuja, mutta seksikkäällä tavalla, eikä niin, että hihittää kolme viikkoa etukäteen asiaa ja koko illan, niin ettei siinä enää lopulta olekaan mitään yllätystä, ja se onkin enemmän hauskaa kuin seksikästä. Avovaimona olen saattanut tehdä tuollaisenkin virheen, mutta se on taaksejäänyttä aikaa. On tullut Täydellisen Vaimon aika. Kiinalaisessa kalenterissa alkaa muutaman viikon kuluttua Lohikäärmeen vuosi, which is good. Minun kalenterissani on alkanut Dragon Ladyn aikakausi.
12 kommenttia:
Täältä tulee tosi Lohikäärme komppaamaan sua
- saanko osallistua teemavuoteesi?
Se voisi tuoda kivaa sutinaa meidän jo yli kymmenvuotiseen avioliittoon,
siis Mieheni ja minun.
Sinun ja minun suhde onkin jo piirun verran vanhempi, mutta koska olemme naisia, se vain paranee vanhetessaan,
olisipa kuinka haiseva (vrt. juusto), pirskahteleva (vrt. viini) tai tumman täyteläinen (vrt. suklaa).
Se siis vain paranee! Koko ajan!
Pus!
Ja P.S.
Ihanaa, kun olet yhä täällä,
trendikkäästi uudistettuna!
Ihanaa Darling! Lohikäärmeen vuosi on hyvä meille kaikille, juhlitaan sen alkua yhdessä ihanien naisten kanssa muutaman viikon päästä? Olet rakas, pus xxx
Apua. Mikäs siinä on, että nyt mä ajattelin että "apua"... Mä TIEDÄN hyvin, että miehelle pitää olla "mieliksi", hemaiseva ja tuoksuva ja pikkuhousuton ja karvaton ja räpsyripsi... Silti mä toisaalta olen sitä mieltä, että mä en pysty heräämään Kauniit ja Rohkeat-lookissa, mun pitää saada piereskellä kotonani ja kulkea laahustaa villasukissa jos mulla on kylmä.. What should i do??Kääk??? :D
Voi Hymytyttö, sä näet tämän nyt hyvin kapeasti. Mä puhun paljon laajemman mittakaavan täydellisyydestä, paino ja pikkuhousut on vasta pelkkää pintaa. Mä puhun todellisista Lohikäärme-naisista, Sydänten Kuningattarista ja Ladyista, millä ei ole mitään tekemistä kauniiden ja rohkeiden räpsyjen kanssa. Botoxilla ei päästä siihen mitä mä ajan takaa. Ja todellisilla kaunottarilla on aina villasukat. Piereskelystä en ole ihan varma. :)
Tämä oli niin ilahduttava ja hauska postaus, että oli pakko linkittää omaan blogiin! Ihan erinomaisia ohjeita kaikille vaimoille.
Tasapainoilua se kyllä on. Pitää saada olla oma itsensä mutta "pitää miellyttää". Onneksi mä miellytän itseäni enemmän jos huolehdin omasta itsestäni. Meikkauus on iloni! Alusvaatteet myös. Tota alusvaatettomuutta en ole kokeilllut. Pahoin pelkään et olisin säälittävä hihittäjä pöksyittä :)
Mutta mottoni on: vaimot ja sosiaalialan ihmiset, tehkää ulkonäöllenne jotain. Ihan huvin vuoksi.
Voi kiitos Pinkki, ihanaa kun sä jaat tämän mun mission sosiaalialan naisten ulkonäöstä :) ensisijaisesti aloitetaan omalla kohdallamme, mutta epäilen, että meidän upeus leviää koko alalle. Lohikäärmenaiset saa ihan just sellaista aikaan. Ja se säälittävä hihittäjä olin juuri minä. Mua nauratti niin kamalasti ettei se ollut yhtään salaperäistä ja jännittävää. Varsinkin kun olin hihittänyt jo kolme viikkoa etukäteen, että mulla on miehelle yksi ylläri. Amatööri.
Hyvä suunnitelma. Meidän upeus leviää alalle :) (mun blogissa on kuvia musta enkä ole ihan varma olenko niin upea, mutta en ainakaan hiirunen :) )
Aletaanko antamaan meikkejä lahjaksi kaikille. Anna-Leena Härkös tyyliin "Voi luoja, ota tämä huulipuna, tarvitset sitä minua kipeämmin".
Ah tätä "ilkeyttä". :)
pinkki
Mäkin aion osallistua Lohikäärmevaimo-teemavuoteen! Mun mielestä itseen jossain määrin panostaminen on toisen ihmisen arvostamista. Ei niin, että se olisi itse tarkoitus, mutta hyvä lisä se on tähän täydelliseen ja ihanaan persoonaani. Onhan se myönnettävä, että jos mies lihoisi yhtäkkiä 20 kg ja pukeutuisi pelkkiin verkkareihin ja kulahtaneisiin pitkiin kalsareihin, niin kyllähän se voisi kipinää hiukan himmentää, vaikka se sisus olisikin tärkeintä.
Joukkoomme on liittynyt jo useampi lohikäärmenainen. Pitäkäämme tultasyöksevä lippumme korkealla ja marssikaamme alusvaateostoksille, jos ei miesten niin ainakin itsemme takia! :)
Voi miksei täällä ole sellaista Facebook-tyyppistä tykkäyspainiketta??? Mä tykkään teistä kaikista ja kommenteistanne niin kamalasti!!! :D
Pinkki; ihanaa :) mä käyn vakoilemassa sua ja TIEDÄN että sä olet upea! Noin elämänmyönteinen nainen ei muuta voi olla.
Mirka; sä olet tavoittanut asian ytimen! Lohikäärmenaiseutta ei voi suorittaa, se tulee sydämestä ja elämänvoimasta. Ollakseen täydellinen minä täytyy ensin hyväksyä itsensä omine hölmöine makkaroineen, ja sitten syöstä tulta rinta rottingilla. Pus ihana!
Kun Mirka perusti viime vuonna Rupsahtaneiden puolueen, niin nyt voitais sitten Fredrikan johtamana perustaa se Lohikäärme(hepene) puolue. Sen valtuustoehdokkaaksikin voisin ryhtyä :)
Jos mulla on seinällä Mirkan puolueohjelma, niin sen rinnalle käy tämä postaus :)
Kuukausittain sitten raportoidaan toimia :)
jk. Pakko fredrika kommentoida sun häitä vielä. Meillä oli häämarssina myös se Star wars tunnari aikanaan. :) Ja oltiin muuten hääyö Tornissa....
Lohikäärmenaiset....
Pinkki; Mirkan puolueohjelma oli vertaansa vailla! Mutta ehkä me voitaisiin todellakin alkavana Lohikäärmeen vuotena alleviivata enemmän sitä meidän pitelemätöntä upeutta.
Ja ihan mahtavia nuo sun hääkommentit. Mulle taas Pinkki on rakas ja tuttu nimi, kun yhdessä työyhteisössä se oli mun hellittelynimi vuosien ajan, tulen siitä aina hyvälle tuulelle. Kai se vaan on niin että good minds think alike.
Lähetä kommentti