Käytösvinkkejä

Hesarissa oli tänään ihana juttu väitöstilaisuudesta ja karonkasta. Tulin niin iloiseksi siitä. Luin miehelle ohjeita kuinka käyttäytyä. Minä pidän hänelle kiitospuheen, mutta hän ei pidä minulle ja niin edelleen. Minun karonkkaani on vielä hieman matkaa, itseasiassa tismalleen yhtä pitkä matka kuin eilen, koska opiskeluni ei ole edennyt tänään millin milliä. Parilla ystävälläni karonkka konkreettisesti lähestyy, se on mahtavaa. On kiva päästä harjoittelemaan jonkun toisen väitöstilaisuuteen ja karonkkaan ennen omaani. Lupaan yrittää käyttäytyä.

Anteeksi maalaisuuteni

Tarkoitin tietysti lifestyle-blogia maajussin vaimo.

Pukeutumisblogi maajussin vaimo

Olen ajatellut muuttaa blogini sellaiseksi, jossa joka päivä näytän mitä minulla on tänään päällä. Sehän on vain luonteva jatko sisustamiselleni. Niin ja ruoanlaitolle. Ajatelle miten kätevää ja lukijaystävällistä, jatkossa voitte seurata vain ihan tätä yhtä blogia, koska siinä on kaikki. Koska minulla ei ole (vielä) hienoa järjestelmäkameraa, joka rennosti kyljelläni kuvaisin itseäni peilistä, otan toistaiseksi pikku pokkarikamerallani kuvia varpaistani. Tänään olen pukeutunut Marimekon pitkään yöpaitaan ja Ristomatti Ratian kumisaappaisiin. Lisäksi jalassani on veljentytön  kutomat moniväriset villasukat. Hajuvetenäni on Burberryn Summer, mikä on tietysti ihan väärää seasonia. Tai sitten olen vain puoli vuotta trendien edellä. Vahvasti veikkaan tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Näin kaunista

Ihana aamu

Ulkona on ihan törkeä pakkanen, - 14. Laitonta, epäinhimillistä! Ja aika kaunista. Tullessani alakertaan kymmeneltä tuvassa oli 15 lämpöastetta. Tuli hellaan ja pönttöuuniin ja nyt on suloinen lämpö. Keitin hellalla pannukahvit, mies kipaisi minulle hesarin. Kyllä elämä on hyvä.

Pötkyläiseni

Luen verkkokirjaa, josta teen tiivistelmää, ainakin noin teoriassa. Pulla käpertyy jalkoihini, kissanpaksulainen. Sillä on suuret, pulleat tassut, joilla se taaprii peittoa, varmistelee. Säikky iso kissa, ja kuitenkin ihan pieni. Yöllä se hivuttautuu ihan kiinni selkääni, niskaani. Sanotaan, että kissat eivät kiinny ihmisiin vaan paikkoihin. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tuo raidallinen lihapulla rakastaisi minua koko pienellä kissansydämellään.

Ensi jouluun

Pakkasin pois lopulta ne joulukoristeet. Maikan antama kynttelikkö on vielä paikoillaan. Muut keräsin; joulusukat, pallot, sydämet, Amerikasta tulleet kuusenkoristeet, Doriksen antaman kirjan Keep calm at Christmas, typyn joululuistimet,enkelit, tissi-tonttu-enkelin, piparkakun muotoiset lasinalustat, apple-cinnamon-tuoksuiset kynttilät. Pakkasin ne huolellisesti ja mietin, millä ajatuksilla ne ensi joulun alla avataan? Haluaisin sujauttaa sinne vähän onnea mukaan, tätä hyvää oloa ja iloa.

Kun elämä meitä oikein koettelee

Ja miten keskiluokkainen ja etuoikeutettu ongelma tämä sitten on; meidän työhuoneeseen on kertakaikkiaan 160x230 cm - kokoinen matto liian pieni. Täytyy tilata tai teettää isompi. Kyllä mä en sitten kestä.

Shoppailun tuloksia

Nukuttiin vähän pommiin aamulla kun suljin vahingossa torkun. Meillä olikin suunniteltua vähemmän aikaa shoppailuun ennen muuta sovittua. Lopputulos tämä: väärä matto Askosta työhuoneeseen, palautetaan huomenna. 10 ihanaa eriväristä pientä tuikkuastiaa, jotka ripustan kesäjuhliin puutarhaan tai vajaan. Iso rottinkinen säilytyskori päiväpeitteelle ja tyynyille, jotka eivät koskaan ole siellä missä niiden pitäisi, eli sängyn päällä. Tilauksessa Fatboy, sellainen joka käy uloskin, kauniin suklaanruskea. Tykästyimme niihin rensseleihin. Tosin katumus iski heti Vepsäläisellä, kun pohdimme, olisiko kuitenkin pitänyt hankkia se Fatboy-riippumatto, se on hieno! Pähkäilyn ja pohdinnan jälkeen pidimme kuitenkin linjamme. 

Mutta se todellinen ongelma, kun asian piti olla yksinkertainen ja selvä. Artekilla oli tarjouksessa punainen (ihana kirkas kirsikan-vadelmanpunainen, ei yhtään jouluinen) ja harmaa ritiläpenkki, 240 euroa. Musta normaalihintainen 370 euroa. Se punainen on niin kaunis, kuin karkki! Mutta kaikki muu eteisessä on harmaata ja mustaa, vähän sinistä. En tiedä joudunko raijaamaan sen punaisen kokeeksi näytille. Minusta se voisi olla väripilkku, harmaata en missään nimessä halua, kun se sulautuu harmaaseen seinään. Voi miten onnellisia minun ongelmani ovat, minkä Artekin penkin oikein valitsenkaan? 

Ihmetyyppejä

Käytin äsken sanaa harmittavainen, jos huomasitte. Natiivit täällä päin käyttävät sitä, samoin sanaa hauskanen. Jos joku asia on vähän vitsikäs, mutta ei kuitenkaan niin hauska, että kuolen nauruun, se on hauskanen. Minä luultavasti olisin natiivien mielestä kovinkin hauskanen, jos he ymmärtäisivät mitään minun huumorintajustani. Liikaa minulle kuitenkin on sana kummottis. Kummottis me keitetään sitä puuroa? Voi jestas sentään, keittäkää vaikka ämpärissä.

Yksi harmittavainen asia

Saako marista? Viime päivät olen tehnyt juuri sitä, mitä haluaisin. Sairastamista lukuunottamatta. Olen ollut kotona, kirjoittanut jatkuvasti, ollut hetkessä kiinni ja nauttinut elämästäni. Paluu arkeen on kuulkaa kivinen ja ankea. Olin budjetoinut viime viikon opiskeluihin kaksi iltaa sekä yhden kokonaisen päivän, loppiaisen. En ole eväänikään väräyttänyt opintojen hyväksi. Tälle viikonlopulle on siis vielä tehtävänä 3-5 sivua esseetä, ja kolme tenttikirjaa, niistä yksi tiiliskiven paksuinen käsikirja englanniksi.

Minä haluaisin vain haahuilla ja haihatella. Käydä elokuvissa. Laittaa hyvää ruokaa. Tehdä pihatöitä tammikuussa, kun se kerran on mahdollista. Lämmittää pihasaunaa. On kuitenkin otettava lusikka kauniiseen käteen. Vielä vuosi ja sitten helpottaa. Hetkeksi.

Shoppailupäivä

Meillä on tänään shoppailupäivä. Saimme kivasti rahaa ja lahjakortteja häälahjaksi, joten tänään on hankintalistalla Artekin musta ritiläpenkki eteiseen, musta iso paperinarumatto ruskeilla loimilla työhuoneeseen, Fatboy (miten epäilen, että sekin on musta) vinttiin lukunurkkaan, sekä mahdollisesti vielä jalkalamppu olohuoneeseen. Minua polttelisi vielä uudet tuolit ruokapöydän ympärille (mustat), mutta ei taida raaskia. Olen vähän ajatellut maalata nykyiset tuolit, hmm mustiksi. Se maalausoperaatio on jonossa heti vintinportaikon valkoiseksi maalaamisen jälkeen.

Pieni suloinen kasamuodostelma

Nukkuvat kasassa, pienet gerbiiliveljekset. On ne vaan niin suloisia. Puspus.

Leffailta

Olimme katsomassa paikallisessa elokuvateatterissa Vareksen, huom. ensi-illassa. Kuka vielä pitää meitä maalaisina, heinähattuina tai kulttuuripalveluiden apukoululaisina? Ja miltä kuulostaa tämä: auto tallista elokuvateatterin parkkipaikalle 7 minuutissa? Seuraava fakta puhuu jo sen puolesta, että olen kuollut ja päässyt taivaaseen; edessämme istui viisi moponhajuista teinipoikaa ja he katselivat elokuvaa hiljaisuuden ja vienon hihittelyn vallitessa. Mahtavaa!!!! Elokuvateatteri oli parempi kuin itse elokuva, jossa hyvin epäasialliseen sävyyn kuvattiin pohjanmaata. Not. Totta joka sana.

Mutta jos totta puhun, niin rakastan pieniä elokuvateattereita. Kun olin pieni, me kävimme paljon elokuvissa isän kanssa. Hiljaisessa pikkukaupungin elokuvateatterin salissa oli usein vain kourallinen ihmisiä meidän lisäksemme, kuivia karkkeja ja hetken pako todellisuudesta. Nyt minulla on sellainen, 7 minuutin matkan päässä.

Matoja

 Yu Xiang Rou Si. Ei oikeasti matoja.

Herkkuruokaa. Lisää tähän taustamusiikiksi Rajattoman versio La Dolce vitasta.