Tsah

Mikä tämä pakkasjuttu oikein on? Mitä täällä nyt sekoillaan? Kevät on jo täydessä tohinassa ja yhtäkkiä aletaan hourailla joidenkin himopakkasten kanssa.

Jätän tästä eriävän mielipiteeni. 

Tuulen viemää

Kyllä meni hermo eilen, ja äsken uudestaan kun vielä varmistin katastrofin tapahtuneen. Tiedättekö sen tunteen, kun on tunnin ajan siirtänyt valokuvia ja kaksi tuntia järjestänyt niitä ifolorin valokuvakirjaan ja puf! Gone. 

Tästä syystä lasten valokuva-albumit jatkavat puutostilaansa alkaen vuodesta 2009. 

Suuret Muutokset

Hymytyttö ehti jo kommentoimaan edellistä ajatustani. Itse henkilökohtaisesti en pidä nopeista liikkeistä, vaikka niitä ajoittain teenkin. Yritän uskoa siihen, että hiljaa hyvä tulee. Edelliset Suuret Muutokset tapahtuivat kuusi vuotta sitten. Silloin vastoin omaa toivettani parisuhde päättyi, vaihdoin työpaikkaa, aloitin opiskelun ja psykoanalyysin. Kuusi vuotta meni pitkälti terapian ehdoilla, se oli henkiinjäämisen edellytys. Terapian päättyessä tuli tilaa uusille mahdollisuuksille, kuten asuin- ja työpaikan vaihdoksille. Naimisiinkin kiirehdimme hyvin hitaasti yli neljän vuoden aikana. Syksyn aikana kieltämättä rytisi muutoksia. Hyviä sellaisia. Mutta ei ihme, että kevään tullen vähän haukotuttaa.

Kevät

Olo on ollut jotenkin rähjäinen pari päivää. Sellaista rönttäpelle- metsänpeikkosarjaa. Tajusin tänään, että sitä taitaa kyllä olla liikkeellä. Kevät tekee sen tasapuolisesti lähes kaikille. Niillekin, jotka eivät ole viimeisen puolen vuoden aikana mullistaneet koko elämäänsä. Kuten vaikkapa vaihtaneet työpaikkaa, muuttaneet kaupungista maalle, remontoineet vanhaa taloa, menneet naimisiin ja aloittaneet maisteriopintoja.

Luentoilta

Pieni koneeni on viritetty madonreiän kautta oikealle taajuudelle toiselle puolelle Suomea ja istun vintissä sängyllä. Ulkona on jotenkin hehkuva maaliskuinen päivä, peltojen yllä leijuu usva. Ikkunassa näkyy pieniä kissan tahmatassun ja –kuonon jälkiä. Siunattu kevät!

Keittiötä osa 218

No niin. Ja juuri kuin sanoin, että himmataan, niin viimeinen keittiötäti antoi huippuhyvän tarjouksen. 4900e runkoineen, nippeleineen, laatikoineen ja asennuksineen kaikkineen. Tämä on säästävä keittiöremontti, eli ne käytetään nykyrungoista mitä voidaan ja loput tehdään uusiksi. Siitä puuttuisi vielä koneet, himoitsemani kivitasot ja tiskiallas (ei löytynyt mieleistä). Ja tietysti pintaremontti, tarkoittaa seinät ja lattiat ja remonttimies. Koko budjetti pyörisi kuitenkin lähempänä 10 000 euroa kuin 15 000, mikä on iloinen asia. 

Mikäli kiinnostuitte, niin kyseessä on haapajärveläinen (on etu olla pohjois-pohjanmaalta) keittiöfirma Elega. Ainakin tähän asti voin suositella lämpimästi. 

Ikeassa

Olin tänään siis työn jälkeen-treffeillä ikeassa mukavan työkaverin kanssa. Se oli kertakaikkiaan, mukavaa. Tunsin oloni melkein normaaliksi, ikäänkuin olisin kotona ja menisin ystävän kanssa töiden jälkeen Espoon ikeaan. Minun ystävistäni hänet erottaa vain siitä, ettei hän ilmeisesti syö mitään. En ymmärrä kuinka voi mennä ikeaan, eikä halua syödä, siis mitään? Minun ystäväni ovat hyviä syömään ja juomaan kahvia ja teetä. He ovat aina valmiita siihen. Se on vain yksi piirre mitä heissä rakastan. 

Tänään oli kuitenkin kiva päivä, tunsin oloni melkein normaaliksi. Ehkä minun on vain sopeuduttava tänne ja tutustuttava ihmisiin, oltava ystävällisempi. Ehkä minun on lakattava leikkimästä, että asun Espoon lähiössä nimeltä Varsinais-Suomi ja josta on vain hieman Kauklahtea pitempi matka Helsinkiin.

Urakka seisoo

Eilen avasin keskustelun keittiöremontin aikataulusta. Kerroin oman opintotilanteeni ja nämä kurssit, mitä juurikin on työn alla. Haluaisin saada ne johonkin malliin ennen Kiinaan lähtöä. (Koska Kiinasta paluun jälkeen alkaa pihatyöt.) Meillä ei oikeastaan ole mitään kiirettä keittiön valmistumisen kanssa, siis mitään erityistä mihin mennessä remontin pitäisi olla valmis. Jos suostumme kestämään keskeneräisyyttä hieman kauemmin, voisimme valmistautua siihen paremmin ja todennäköisesti säästäisimme rahaakin. Lisäksi ehtiäkseni tehdä ylitöinä kaikki vapaat sisään ennen matkaa, minun pitäisi tehdä päivittäin tunti ja 22 minuuttia ylitöitä. Joka päivä. 

Olin tosi iloinen, kun mies ymmärsi yskän. Meidän keittiöremonttimme siis viivästyy hieman. Aion palata Sallyn keittiöremonttiohjeiden pariin ja suunnitella tämän kunnolla. Silloinhan se on jo kuin puoliksi tehty, vai mitä?

Kotikiinalainen keittiö

Olen löytänyt elämääni Rainbown wok-pakastevihannekset. Heillä on ihan loistosekoitus pitkiä suikaleita, jotka mainiosti välttävät kotitekoiseen kiinalaiseen ruokaan. Kunhan aidot mausteet ja perusraaka-aineiden pyhä kolminaisuus chili-inkivääri-valkosipuli on kohdillaan, valmiit vihannekset menevät täydestä kuin väärä raha. Rainbow säästää ihan valtavasti paloitteluaikaani, ja saan laitettua ihan hetkessä kiinalaista, arki-iltana. Huippua.

Ruoka-leikki

Tänään on miehen kanssa alkanut mitä ekana syödään Kiinassa-leikki. Mihin ravintolaan mennään, mitä ruokia tilataan. Pitäisikö maistaa jotain uutta ja syödäänkö jotain länkkäri-ruokaa myös? Minä äänestän Burger Kingiä. (Rakastan Burger Kingiä, ja jopa Roomassa olen käynyt siellä monta kertaa. Se on ehkä pyhäinhäväistys.) Mies oli itseäänkin hauskempi tänään ja lupasi, että ainakin kerran voidaan käydä Starbucksissa. Hah. Siis kerran päivässä, varmaan sitä hän tarkoitti.

Kohti alkavaa viikkoa

Ihana aurinkoinen päivä kallistui talviseen iltaan. Sauna on päällä ja aion vielä hetken surffailla, lueskella ja olla. Tankkaan alkavaa viikkoa varten. Ajattelin myös siirtää kamerasta noin 1500 valokuvaa tietokoneelle ja aloittaa hitaan projektin kohti niiden muokkaamista valokuvakirjoiksi. Tai ehkä vasta huomenna.

Kohti uutta viikkoa ystävät!

Uusi Torre

Kävimme miehen kanssa kaupungissa syömässä. Vanha turkulainen ravintola Torre on avattu uudelleen vuoden vaihteessa ja sijaitsee nyt Linnankadun ja Kristiinankadun kulmassa. Ruoka oli ihan ok, mutta päivän kruunasi jälkiruokapöytä. Minä rakastan mitä tahansa lounasta, mihin kuuluu jälkiruokapöytä.

Huisketta ja hulinaa

Ystävät Espoosta kävivät, olipa ihana nähdä! Heidän lapsensa olivat kasvaneet viime näkemän taaperovaiheesta mutta edelleen ihanasti täynnä touhua ja tohinaa, hauskoja muksuja. Kun itsellä on vain osa-aikalapsia ja nekin jo 17- ja 10-vuotiaat, ei muista sitä arkisen hulinan määrää pienten lasten kanssa. En voi tosin väittää minulla siitä suurta kokemusta olevan muutenkaan. Huomasin taas, että meillä on normaalisti tosi hiljainen talo. Olemme jo kuin kaksi vanhaa ihmistä täällä hissuttelemassa tossuissamme. Kissat jaksavat hieman riehua, mutta siinä kaikki. Aika piristävää siis tällaiset vieraat, ja muutenkin. Vanha ystävyys on helppoa ja mutkatonta. Ihana nähdä ja kuulla, miten elämä etenee, tulee suruja ja menetyksiä, mutta samalla niin moni unelmakin on toteutunut.

Lukutoukka

Illalla menin reteänä vinttiin, iloittuani ensin boksilta sielunkumppanini Leena Hefner o.s. Herppeenluoman voitosta boksilta. Päätin, että minä aloitan sen lukemisen nyt enkä gradun jälkeen, nyt lähtee hömppäkirja auki. Otin kirjastosta jossain mielenhäiriössä lainaamani Pat Conroyn kirjan, en edes muista kirjan nimeä. Joitakin tunteja myöhemmin mies tuli perässä ja herätti minut nukkumasta sivun numero kaksi päältä. Tällä vauhdilla ei ainakaan joululahjakirjapino vielä hetkeen ole valmis.

Suununtai

On sunnuntai, paastoviikkojen paras päivä. Teologiaani voi nyt perustellusti ihmetellä, mutta minulle nuorena ystäväni pastori-isä opetti, että sunnuntaisin ei paastota. Sunnuntai on kuulemma ylösnousemuksen muisto- ja juhlapäivä, ja silloin ei seurakunta paastoa. Tätä teologiaa olen ilolla vuodet noudattanut ja siispä tänäänkin olen lomalla paastostani. Aion siis lorvehtia kaikissa blogeissa lukemassa kuulumiset ja käydä kirjoittamassa tänne joka ainoan väsyneen mieleni liikahduksen. Sorry, folks.