Kyllä meni hermo eilen, ja äsken uudestaan kun vielä varmistin katastrofin tapahtuneen. Tiedättekö sen tunteen, kun on tunnin ajan siirtänyt valokuvia ja kaksi tuntia järjestänyt niitä ifolorin valokuvakirjaan ja puf! Gone.
Tästä syystä lasten valokuva-albumit jatkavat puutostilaansa alkaen vuodesta 2009.
4 kommenttia:
Minä olen edelleen vannoutunut vanhanaikaisten albumien käyttäjä. Albumeihin tallennan myös lehtileikkeitä ym. tärkeitä juttuja ja kuvittelen että lasten on mukava niitä joskus aikauisena katsella. Valokuvakirjoille olen antanut sen verran periksi että yhden lapsen äiti saa joululahjaksi kirjan jossa kuvina näkyy kulunut vuosi lapsen elämässä.
Ehkä omista häistäni teen valokuvakirjan jos sellaiset jonain päivänä kenties ovat. Ja ehkä esikoisen ensi kesänä olevista rippijuhlista. Aika näyttää...
Anna-Liisa
Minä käytin vissiin tuplaten tunteja laittaen valokuvia vuosikirjaan, siis sellaseen Ifolor-kirjaan. Lopulta luovutin ja jätin kesken, kun sivuja kertyi niin kertakaikkisen järkyttävästi, eikä kirja ollut vielä ollenkaan valmis, siis muutamia kuukausia vielä puuttui. Ja etenkin, kun katsoin mitä hinnaksi muodostuisi.. Mietin, josko sittenkin tilaisin vain kuvia ja liimailisin niitä itse kansioihin.. Tekisi mieli järjestää uusiksi muutenkin nuo kaikki reilut 10 kansiollista valokuvia.. Loputon työmaa siis. Ja kuinkakohan monen vuoden valokuvat on teettämättä.. pelkkiä tiedostoja vain jossain koneen, tikkujen ja levyjen uumenissa... (kuka niitä sieltä katselee??)
Apua, halaus! Vaikka ei se paljon auta, tuo valokuvien järkkäily on tosi hidasta ja jos ei saa sitä sit ees valmiin kokoelman palkintoa niin Auts!
Ai niin, en tainnu laittaa nimmaria edelliseen, se oli siis Niisku
Lähetä kommentti