Heräsin hyvin nukuttuun aamuun. Tein flunssaiselle miehelle inkivääri-sitruunateetä ja meille molemmille mansikkasmoothieta.
Tänään on päivä, jolloin aion kirjoittaa, kuin aikaa olisi loputtomasti. Kuljeskella pihalla ja tutkia, mistä ruoho yrittää jo nähdä auringon. Puuhastella kompostorin kanssa. Tehdä pitkän lenkin. Nukkua päiväunet. Lämmittää saunan. Lukea uutta pokkaria.
Uupuminen on pirullisen sitkeä kaveri. Se tulee aina uudestaan, kutsumattomana vieraana. Vie unet, sairastuttaa selän, vie kaikesta ilon ja valon. En voi syyttää kuin itseäni ja sitä kuvitelmaa, että jaksan rajattomasti ja jos väsyn, yritän vielä kovemmin.
Elämä on hyvä, ihan sellaisenaan. En tiedä, miksi minun pitää saada siihen mahtumaan yhtä aikaa niin paljon, ihan liikaa.
2 kommenttia:
Niin se on, välillä tuntuu että elämässä on jotain liian vähän ja sitten siinä onkin yhtäkkiä jotain liikaa. Sit vielä kun johonkin on liikaa aikaa ja johonkin liian vähän.
Sit kun se on niin suhteellista, onneks vähän voikin olla laadultaan paljon ja muutenkin huomaa miten paljon itsellä on. Tänään mulla oli paljon ompelua ja askartelua, vähän aurinkoa ja ulkoilua. Sain olla paljon kotona ja omien mussukoiden kanssa, tämä oli hyvä päivä, mietin joskus toiste muita tavoitteita. Niisku
Niisku, kuulostaa suloiselta! Haleja!
Lähetä kommentti