Kuten Hopeahapsi sanoikin, näitä päiviä varmaan muistaa sitten myöhemmin haikeana. Sitä kun lapset ovat kotona, haluavat aikaa, tulevat viereen, ovat yhtä aikaa rasittavia ja ihania. Tai kun mies ikävöi, vaikka en ole vinttiä kauempana. Pappa kävi lopulta esittelemässä Naisystävän, joka oli oikein mukava ihminen ja sai papan hymyilemään lähes tauotta. Rakastunut ihminen kyllä säteilee ja kimaltelee.
Meillä oli veikkauksia etukäteen siitä, millainen Naisystävä on - Leena Hefneristä hippiin ja puumaan sekä Helena Petäistöön. Totuus oli jostain sieltä väliltä, tavallinen, miellyttävä ihminen. Kivointa minusta oli, että mies piti hänestä kovasti ja he halasivat erotessaan. Tilanne olisi voinut mennä muutenkin. Elämäämme tulee uusia ihmisiä, se on jännittävää ja hienoa. Aikanaan myös lasten kautta, sitäkin olemme jo hieman sulatelleet. Elämä muuttuu. Vaikka minä haluaisin vain kupsuttaa kukkapenkkejä ja paeta sitä omaan rauhaani. Onneksi se ei ole mahdollista.
1 kommentti:
Tuo oli niin ihanasti sanottu että vaikka haluaisit kuopsuttaa vaan kukkapenkkejä omassa rauhassa niin onneksi se ei ole mahdollista. Määkin usein haaveilen et mulla olis aikaa vaan askarrella ja kutoa mattoja ja neuloa villapipoja ja virkata amigurumeita, mut onneksi saa olla perheenkin kanssa eikä vaan kyhjöttää yksin jossain nurkassa kutomassa. Varmasti mää ehdin tehdä sitä sit ajan kanssa myöhemminkin, kun taas lapset on pieniä vaan hetken ja ehkä mieskin näin söpö vain tällä hetkellä... Niisku
Lähetä kommentti