Nyt sen todella totesin, puutarhakausi on alkanut. Ainakin jos mitään voi päätellä siitä, että kädet tärisevät tottumattomuudesta ja niskat ovat jumissa kurkkimisesta puiden latvoihin. Kaksi tuntia tiukkaa ahkerointia eri kokoisilla työvälineillä ja mikä on lopputulos? Yksi melkein valmiiksi leikattu koristeomenapuu, yksi puoliksi alhaalta käsin leikattu omenapuu, yksi aloitettu, sieltä täältä nirhitty omenapuu. Täytyy sanoa, että ihan täysin en ole vaikuttunut omasta toiminnastani. Kamalan hidasta. Koskemattomia puita on vielä vaikka kuinka monta.
Välillä täytyi tietysti istua alas ja pitää teetauko. Tällainen sumuinen, alhaalla roikkuva päivä vaatii vahvaa teetä, sitruunaa ja hunajaa. Puita täytyy katsoa kauempaa, nähdä, miten ne alkavat saada oikean muotonsa. Hitaudesta, tottumattomuudesta ja osaamattomuudestani huolimatta hypin onnesta tasajalkaa, hiljaisesti sisäänpäin. This is my life! Gardening! Niin että kroppaan sattuu. Se on hyvä tunne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti