Kellojen siirtämisestä voi olla monta mieltä, mutta hyvää siinä on se, että autoni kello on puolen vuoden tauon jälkeen oikeassa ajassa ja minulla on yksi valoisa tunti lisäaikaa kuopsuttaa pihalla. Tämä viikonloppu on ollut lähes täysin haaskattua aikaa pihatöiden näkökulmasta. Mies ei tiedä vielä, että tuleva pääsiäiseen ajoittuva matka tulee olemaan myös lajinsa dinosaurus. Minua ei jatkossa saa kevään tultua pihalta minnekään, mistä ei pääse yöksi ja viimeistään seuraavaksi päiväksi takaisin omalle pihalle.
Jotenkin olen ollut muutenkin haikeana siitä, että olemme pääsiäisen poissa kotoa. Tämä on kolmas pääsiäinen matkoilla, viime vuonna olimme lasten kanssa myöskin Pekingissä ja kaksi vuotta sitten kahdestaan Roomassa. On ollut ja on ihanaa, että olemme voineet matkustaa, olen siitä tosi kiitollinen. Mutta ensi vuonna haluaisin olla kotona ja juhlia pääsiäistä sen ansaitsemalla juhlallisuudella. Hyvää ruokaa, ystäviä, lapsia, kanoja, kissoja, egg hunting, pääsiäiskokko omalla pellolla, pääsiäismessu... kevään ja elämän voittamisen juhlaa. Lempin kanssa asiaa jo eilen fiilistelimme, ja aloitimme menun pohtimisen. Minulle pääsiäinen on vuoden tärkein juhla, enkä siihen tunnelmaan oikein Kiinassa valitettavasti pääse. Rooma kieltämättä oli aika juhlallinen pääsiäisen aikaan. Mutta nyt nautitaan tästä reissusta ja jätetään marinat sikseen, sillä Pekingin kevät on ihana, ystävien näkemisen aiheuttama riemu ottaa jo nyt mahan pohjasta ja on ihanaa päästä kahdestaan matkalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti