Aamulla vein lapsen kouluun kaupunkiin kahdeksaksi. Olin saanut kampaaja-ajan kello yhdeksitoista, enkä halunnut ajaa välillä kotiin. Mikä ihana rauhallinen aamu! Hidas aamukahvi Wayne's coffeessa sisustuslehtien ja Ressu Redfordin kanssa, turkulaista luksusta. Se kanssa ei nyt ihan kirjaimellisesti otettavaksi, paitsi lehtien osalta. Sen jälkeen menin kirjastoon lukemaan, rakastan Turun pääkirjastoa. Luin Johan Bargumin kirjan Syyspurjehdus, mikä oli hyvinkin tunnissa luettava, mutta moneksi päiväksi ajatuksiin jäävä kirja.
Sen jälkeen sain puhelun, joka teki minut yhtä aikaa surulliseksi, onnelliseksi ja kokonaiseksi. On korvaamatonta, kun oman elämän langat yhdistyvät ja saa takaisin sellaista, mitä on luullut ikiajoiksi menettäneensä. Elämä on hyvä ja ihmeellinen.
Kampaajan ja kaupan jälkeen tulin kotiin, söin lounasta, keskustelin kissan kanssa, poltin puita pesässä ja aurinko alkoi pilkistää. Piha kutsuu, ystävät. Vielä on aikaa lähtöön.
3 kommenttia:
meidän kirjasto on ihan paras paikka!
Marika; hm, nyt en tiedä, että onko teilläkin ihana kirjasto vai onko meillä yhteinen maailman paras kirjasto? pidän peukkuja jälkimmäisestä :)
yhteinen on! Paras olohuone mitä on...
Lähetä kommentti