Viikonlopun reipastumisen jälkeen taas eilen turpa edellä asvalttiin, noin niinkuin rumasti sanottuna. Jälleen valvotun yön jälkeen menin työterveyteen eikä paljon puuttunut, että olisin itkenyt ihanan lääkärin sylissä. Hän oli aivan liian kiltti, ymmärtäväinen ja kysyi itkettäviä kysymyksiä. Hän määräsi minut loppuviikoksi sairaslomalle ja syömään unilääkettä pienen kuurin, melatoniinilla saan kuulemma heittää vesilintua.
Nyt sitten olen kotona ja ihmettelen. Minulla on muutama kysymys. Miten on mahdollista, että olen masentunut, kun minusta ei tunnu siltä? Kaikkihan on hyvin. Miksi osaan neuvoa tässä asiassa muita, mutta olen täydellisen sokea oman jaksamiseni suhteen? Mitä voin tehdä muuttuakseni? Miten ravistan yltäni tämän väsymyksen, joka tuntuu luissa asti?
10 kommenttia:
Nöpöystävä.
Minä olen semmoinen joka itköö lääkärissä. Mä en käsitä mikä mua vaivaa, mutta ei aikaakaan niin oon jo ihan nyyhkimässä. Hävettäähän se. Iso nainen!
Ja vielä. Maailma orottaa sua kyllä.
Kuulehan ystävä. Sinun ei tarvitse muuttua millään lailla. Olet täysin ehjä ja rakastettava tuollaisenaan, juuri sellaisena kun olet. Ja sitä paitsi, minusta kysymys kuuluu niinpäin että kuinka voisit auttaa ja neuvoa muita jos ET tietäisi miltä nuo tunteet tuntuvat, ihan oikeasti. Ja vielä, vaikka sinä nyt käytkin noita tunteita läpi niin SINÄ ET OLE YHTÄKUIN TUNTEET JOITA TUNNET. Sinä olet sinä, iloisena, surullisena, auttavaisena, hauskana, herkkänä, haavoittuvana, pehmeänä, lujana, masentuneena, innostuneena. Omana itsenäsi tuot tosi paljon iloa minunkin elämääni. Mietihän sitä:)
Tubbs; niinpä! Noloa ja kiusallista, olla herkkä :) pus ihana.
Nimetön; kiitos, olet kultainen! Mietin sitä :)
No niin, sä olet sitten sairastunut häiden jälkeiseen masennukseen. Pitihän se arvata. Mutta uskon sun olevan vielä huumorintajuinen ja vitsailevan. :)
Mä olen kerran myös järkyttyneenä saanut masennusdiagnoosin. Tein lääkärillä testin ja se oli tulos. Ja todellakaan en ollut asiaa tajunnut. Niin hyvin ihminen osaa masentua myös itseltään salaa. Kummasti parin kuukauden lääkitys auttoi vaikken sitäkään osaa sanoa MITEN?
Kuten joku sanoi, on helpompi auttaa muitakin, jos itselläkin on ollut vaikeaa. Kyllä sä jaloilles nouset, uutena ja ehona. Nyt lepää, kerää voimia ja vaikka sulattelet lunta pihalla :)
halaus
Pinkki; aivan , sitä sen täytyy olla ;) nimenomaan kun nuo häät sinänsä oli mulle niin valtava juttu, siis hääjärjestelyt. Se tyhjyyden tunne you see :) mutta kummallista kyllä miten sokea voi itsensä suhteen olla. Halaus!
Mä olen menossa torstaina lääkäriin hakemaan lähetettä mielenterveystoimistoon. Tein talvemmalla testin netistä ja sieltä tuli tulos, että poden ehkä vaikeaa masennusta... Nyt on mieli jo valoisampi, ja toisaalta tuntuu, että meenkö turhaan lääkäriin... mutta toisaalta mä tiedän, että pinnan alla muhii sellaset asiat, että en vaan pääse niistä yli ilman juttuapua. Enkä usko, että päälle päin vaikkapa kaupalla kukaan näkis, miten mieli maassa olen taahannut kaiken talvea... Sellasta se on. Viime viikollakin itkin kahdessa eri paikassa, kun osasivat kysyä just niitä kipeitä asioita.. Mä tiiän, että tartten sen keskusteluavun. Toivon, että sen myötä eheydyn.
Järkytti kun olin vahingossa kirjoittanut kommenttini väärin. Mun piti kirjoittaa että uskon sun ymmärtävän että vitsailin siitä häiden jälkeisestä masennuksesta. varmaan ymmärsit, mutta varmuuden vuoksi kerron.
Aurinkoa päivääsi!
pinkki
Heli; avun hakeminen on kaiken viisausden alku! Toivottavasti saat sinulle sopivan kontaktin. Voimia ja iloa kevääseen!
Pinkki; kyllä mä oikeasti tajusin, se oli musta tosi koominen ajatus. En ehkä osannut vaan vastata sulle oikein. Mut se on musta oikeasti hauska juttu, kun vaikka se naimisiinmeno sinänsä oli mulle tärkeä, häät järjestettiin vähän ohimennen vrt. ihmiset, jotka pitää blogia vuoden häistä ja tekee niistä kolme kansiota. Joten älä huoli muru, tiedän ettet sä sanoisi mitään ilkeää. Halaus!
Muistan aikanaan järkyttyneeni kun osuin "jotain sinistä" sivustolle omia häitä odotellessani. Mä en vaan kykene sellaiseen hössötykseen. Mulle useimmat asiat oli so what osastoa.
Halusin häät ilman hössötystä ja stressiä vaikka ne "isot" olikin.
Todella toivon että kohta aurinko paistaa sisälläsi kuten yleensä.
pinkki
Mä tuohon omaan kommenttiin vielä lisäisin, että ajatteles, mä menin kysymään sitä lääkäriaikaa kolme viikkoa sitten. KOLME VIIKKOA!! Sanoin, että miten pääsee psykologille.. Entä jos olisin niin pohjalla, että vetäisin ranteet auki ihan just? Ja ne antaa lääkäriajan KOLMEN VIIKON päähän..... No, tk-psykologille olis saanut soittaa aikaa ihan ite vaikka heti, mutta tiedän sen ihmisen enkä tosiaankaan hänelle halunnut. Mielenkiinnolla odotan, miten kauan kestää nyt sitten, että oikeesti pääsen sinne mt-tstoon asti...
Lähetä kommentti