Olen jo siellä

Sieluni on jo Pekingin ajassa, vaikka ruumiini vaeltaa varsinaissuomalaisessa harmaudessa ja sateessa. Herään taas kello neljän aikaan, sillä kellohan on silloin jo aamuyhdeksän Kiinassa. Rise and shine! Loisto on jäänyt kovin vähäiseksi, ja taas ollaan sairaslomalla. Yritin vaihtaa lääkitystä, sillä sivuoireet ovat minusta tosi inhottavat. Suu kuivuu saharaksi, enkä pysty ajattelemaan mitään muuta. Lääkäri ehdotti tilalle toista, joka aiheuttaa lievää painonnousua, arvatkaa suostuinko? Tiedän, myönnän ja tunnustan patologisen lääkekielteisyyteni, sillä joskus kemia vain on oikea ratkaisu. Nyt kuitenkin joku mitta täyttyi ja jätin sen sahara-pillerin väliin. Älkää tehkö tätä kotona! Yritän palata alkuperäiseen suunnitelmaani lepo, aivolepo ja loma sekä melatoniini. Kaksi päivää saikkua plus loma yhtäkuin melkein kaksi viikkoa pois töistä. Ellei se auta, lupaan palata ruotuun ja syön niitä aavikkohelmiä vaikka kesään asti. Partiojohtajan kunniasanalla.