Siunattu lauantaiaamun rauha. Mies kuljettamassa lapsia paikasta toiseen ja palaa kahden kanssa vasta klo 13 jälkeen. Se on monta tuntia autuasta yksinoloa. Sitä on luvassa myös huomenna, kun suuntaan heti aamusta Helsinkiin. Aion ehtiä messuun kuuntelemaan Miin saarnaamista ja sitten tapaan Tubbsin valokuvauskeikan merkeissä. Ja mihin me menemme lounaalle? Dong Bei Huun tietysti.
Mutta tänään. Ajattelin mennä vähän ulos ja leikata omenapuita. Niiden kauniista latvoista sojottaa piikkisuoria kasvustoja kohti taivasta. Jos mitään puista ymmärrän, uskon, että ne saa napsaista pois. Piha on tosi märkä, se lainehtii vettä. Ja lunta tietysti. Paikoitellen pelto alkaa kuitenkin jo paljastua, ja nurmikkoa näkyy yhä enemmän ja enemmän. Te tiedätte mitä se tarkoittaa.
2 kommenttia:
Voisitko korjata tekstiin, että menen kuuntelemaan myös Tubbsin saarnaamista? Se kuulostaa paljon kivemmalta kuin jotain valokuvailutouhuja.
Tubbsukka, ihanaa, että säkin saarnaat mulle. Kaksi saarnaa yhtenä päivänä! Pus.
Lähetä kommentti