Let's play
Aurinko paistaa niin kauniisti, että näpsin kuvia ympäriltäni. Elämä pyörii nyt tällä akselilla muutaman päivän, sain peruttua kaikki menoni. Se tarkoittaa kotielämää, siirtymistä sängystä sohvalle ja vähän pihalle välillä. Yhdessä kuvassa on hieno lohdutuslahjani Claes Ohlsonilta, ihania servettejä, muffinssivuokia ja melamiininen leivontakulho. Perjantaina tulee niin isoja kuin pieniä tyttöjäkin meille yökylään ja ajattelin leipoa jotain hyvää pitkästä aikaa. Ostin myös ison vaaleanpunaisen kirjan. Sinne tulee onnellisia ajatuksia ja pihasuunnitelmia.
6 kommenttia:
Meinasin kommentoida noita vanhempia kirjoituksia, mutta laitan tähän kaiken.
Mä itkin viimeksi työterveydessä. Kun työterveyshoitaja kysyi oikeita kysymyksiä... Hävetti ja hämmensi. Se oli myös ravisteleva ja herättävä kokemus. Olen jo vuosia ollut huomattavasti tiukemmalla kuin olen tajunnut olevani. Suoritan vain päivän toisensa perään. Kaikkeen tottuu.
Leikki tulee minun elämääni kuin itsestään aurinkoisina kevätpäivinä. Tamppaan jäätä kuin heikkopäinen, teen puroja sulamisvesille ja tutkailen joko puiden silmut alkavat pullistua. Olen ihan varma, että eilen kauppareissulla näin terijoensalavan jo vihertävän hieman.
<3 Voimaa!
-Laura
Kivan näköistä teillä. Kisukin löytänyt mahtipaikan itselleen.
Kyllä se omakin paikka löytyy, vaikka arjessa sen usein hukkaa kiireen ja liian tekemisen solmuihin. Paastoa liiasta suorittamisesta, kaikki on jo täytetty. Pappa har betalat, eikös vaan?
Haleja!!!
Nyt hemmottelet itseäsi koko loppuviikon! Teet juuri sitä, miltä tuntuu: nukut, haaveilet, kirjoitat, sulatat katseella lumia, soitat ystävälle, kissailet ja mieheilet....nyt vain sitä, mikä tuottaa mielihyvää Oikeasti!!!!
Ennenkuin edes näin tekstin, ajattelin noista kuvista, että ah mikä valo sieltä ikkunoista tulvii! Minä imen valoa itseeni pitkän hämärän ajanjakson jälkeen. Valo tekee ihmeitä. :)
Edellisiä postauksia minäkin kommentoisin nyt ja tässä. Voimia päiviisi ja herkkyyttä itsesi kuunteluun! On hyvä, että siellä työterveyshuollossa on esitetty ne "itkettävät kysymykset", sillä ilmeisesti nyt on tullut hyväätekevä pysähtymisen paikka. Ja ihan ajoissa vieläpä. Kun vielä itkettää, eikä olo ole vain turta.
Minullakin on joskus vuosia sitten mennyt niin lujaa työelämässä (ennen omia lapsia), että työterveyshoitajan piti pysäytellä. Selvisin muutaman rentoutus-cd:n ja säännöllisen hierojallakäynnin turvin selville vesille. Piti siis myös muuttaa ajattelutapaa ja pysähtyä kuuntelemaan itseään. Se onnistui silloin.
Vielä edelleen työ veisi mennessään enempi kuin olisi suotavaa, mutta olen tullut piirun verran järkevämmäksi. Ja itsekkäämmäksi. Ja mukavuudenhaluiseksi. (Laiskaksikin.) Ja armollisemmaksi itselleni.
En jaksa enää iltaisin ajatella työasioita, sillä jos alan ajatella, niin siinä menee sitten koko yö piloille. On pakko laittaa raja johonkin.
Sinulla on vielä tuo opiskelukin, joka teettää työtä. Onneksi on ystäviä ja perhe, jolle saat antaa aikaasi. Ja joka vie sinut sieltä työ- ja opiskelujutuista hetkeksi pois.
Iso hali!
Laura; jotenkin se on järkyttävää, kun ihan vieras ihminen kyselee henkilökohtaisia asioita ja saa näkemään sellaista, jolle on sulkenut silmänsä. Sitä häpeää ihmettelen, miksi oma väsyminen jotenkin hävettää. Jonkun toisen kohdalla en pitäisi sitä nolona tai hävettävänä, miksi sitten omalla kohdalla? Kyllä sitä on hassu välillä. Voimia ja iloa sinulle myös, halaus!
Sissi; kiitos muru! Haleja sinne myös!
Hymynen; kuvasit juuri mun suunnitelman loppuviikoksi :) kissat ovat ihan omppuna kun olen niiden kanssa kotona, kainalokavereita on koko ajan tarjolla. Ja siitä kyllä tulee hyvä olo :)
Ylva; valo on niin mahtava! Oli pakko kuvata tänään, kun huoneet vain hehkuivat valoa ja kaikki näytti kivalta. Vaikkakin pölyiseltä ;) Työ kyllä helposti vie mennessään, onneksi se tuntuu olevan tällä hetkellä ainoa mikä pysyy kurissa jotenkin. Mukava kuulla sinusta, iloa ja valoa sinun kevääseesi myös! Halaus!
Lähetä kommentti