Hiljaa, hitaasti, askel askeleelta. Kuuntelen hengitystä kun kävelen. Naapurin tontilla on räksyttävä koira, sen haukku on jotenkin surullinen ja hätääntynyt. Tontilla on talo, keskeneräinen; mietin, että kaipa sen omistajat ovat mukana. Jos naapurit ovat muuttaneet räksyttävän koiran tontille ennen, kuin talo on edes valmis, päätän jo etukäteen, etten pidä heistä. Soitan ystävälle, jutellaan niitä näitä. Äänestä jo kuulee, miten toisella menee. Todetaan, että kevät on tällaista. Sovitaan lenkkitreffit ensi viikolle. Paluumatkalla toinen koira haukkuu minut pataluhaksi. Se juoksee peltojen yli, nuhtelee minua kovasti, jää soveliaan matkan päähän ja tekee selväksi, että se on hänen peltonsa ja minä en ole tervetullut. Se juoksee iloisesti takaisin omalle pihalleen, ja haukkuu vielä olkansa yli. Mikä itseensä tyytyväinen pieni koirankuonolainen.
Kävellessä asiat kirkastuvat, ääriviivat selkiintyvät. Askartelen mielessäni karttaa pihasta, auringon mukaan. Kuinka monta kahvipaikkaa tarvitaan eri kellonaikoihin? Aamukahvipaikka, lounaspaikka. Iltapäiväkahvit varjossa, ilta-auringon lämmittämä suojaisa kolo. Vähintään neljä eri pöytä- ja tuoliryhmää tarvitaan. Aamukahvit portailla, kuistin vieressä aamuauringossa. Lounas keskellä pihaa, omenapuiden katveessa. Iltapäivä on haastava, pihasta tulee kuuma, tukala. Ehkä iltapäivisin torkutaan riippumatossa kasvihuoneen ja kanalan lähellä, siihen aikaan jo puolivarjossa. Iltakahvipaikka on suosikkini. Se on saunan nurkalla, siitä näkyy suoraan talolle ja ilta-aurinkoon. Se on suojassa katseilta ja ohiajavilta autoilta, siihen tuoksuu vanhan saunan syvä hiljaisuus. Päivä kulkee auringon mukana. On kesä, kesiä. Ihmisiä kokoontuu pöytien ympärille. Nauretaan, jutellaan, ollaan olemassa toisillemme. Raparperipiirakkakausi, sekamehua. Iltapäiväkahvia, jääteetä. Omenapiirakkaa ja jäätelöä. Asiat kirkastuvat, ääriviivat selkiintyvät. Sitä kohti kävelen. Kesää.
6 kommenttia:
Niin Kaunista, Kaunista <3
Hymynen; Kesä <3
Sun suunnitelmat kuulostaa ihanilta, toivon sulle toteutuneita suunnitelmia, kauniita aurinkoisia päiviä, unisia öitä, leikkiä, lepoa, lupsakkaita lounaita, lempeitä lemmikinsilityksiä, lattea, lumetonta pihaa ja kaikkea muuta mukavaa murmelini! Niisku
Kuulostaa ihanalta. Minä haaveilen täällä taas Kekkilän tuotteista, jos saisi tänä kesänä kirsikkatomaatteja. Todellisuus on kyllä varmaan taas toinen, mutta haaveethan ne monesti meitä kannattelee.
:) Minullakin on suunnitelma riippumatosta. Olen harkinnut kahdenmaattavaa. Vaikka samalla kauhistelen oman rauhani menettämisen vaaraa -mutta eihän mulla sitä omaa rauhaa ole mielestäni muutenkaan.
Teillä on tosiaan kadehdittavan vähän lunta. Meillä on vielä 1/2 metriä joka paikassa ja kiveyskin pilkottaa vain paikka paikoin.
Keväässä parasta on lisääntyvä valo ja varmuus siitä, että kesä tulee. Kutkuttava odotus.
Niisku; kiitos, olet ihana <3 ja minä toivon sinut ja perheesi tuonne pihaan kesällä, istutaan iltapäiväkahvilla ja jutellaan pehmeitä.
Sissi; ajatus tomaateista on jo puolet onnesta, niin se vaan on.
Laura; mä olen ihastunut siihen Fatboyn riippumattoon, missä on teline. Siihen luultavasti mahtuu kaksikin. Ja sitä voi siirrellä paikasta toiseen eikä tarvitse kiinnittää mattoa puihin.
Meilläkin on kyllä paikoin paksusti lunta, mutta onneksi se haihtuu kovalla vauhdilla. Tämä vuoden suunta on niin parasta aikaa.
Lähetä kommentti