Huisketta ja hulinaa

Ystävät Espoosta kävivät, olipa ihana nähdä! Heidän lapsensa olivat kasvaneet viime näkemän taaperovaiheesta mutta edelleen ihanasti täynnä touhua ja tohinaa, hauskoja muksuja. Kun itsellä on vain osa-aikalapsia ja nekin jo 17- ja 10-vuotiaat, ei muista sitä arkisen hulinan määrää pienten lasten kanssa. En voi tosin väittää minulla siitä suurta kokemusta olevan muutenkaan. Huomasin taas, että meillä on normaalisti tosi hiljainen talo. Olemme jo kuin kaksi vanhaa ihmistä täällä hissuttelemassa tossuissamme. Kissat jaksavat hieman riehua, mutta siinä kaikki. Aika piristävää siis tällaiset vieraat, ja muutenkin. Vanha ystävyys on helppoa ja mutkatonta. Ihana nähdä ja kuulla, miten elämä etenee, tulee suruja ja menetyksiä, mutta samalla niin moni unelmakin on toteutunut.