Lopultakin mukana tilastotieteen luennoilla, salasana madonreiän tähtiporttiin löytyi. Kuuntelen menneitä luentoja ja kärvistelen tylsyydessä. Tämä muistuttaa minua lukioaikaisesta matematiikka-kärsimyksestä. Olen kirjain-ihminen, en numero. Ja pahinta kaikesta on se, että minä nukahdan. Olen nukkunut ainakin tunnin jo ensimmäisestä luennosta. Ne päättyvät niin, ettei minulla ole hajuakaan rypäksistä tai parametrien estimoinnista.
Voi itku.
6 kommenttia:
Sama ongelma, ei numeroita kiitos mulle. Kirjaimet osaa sentään puhua :) Mut oli mulla asiaakin. Sulle on haaste. Mun blogissa. Haittaakse?
TIRSK!!
Minä niin saan kiinni tuosta!
Ja näen sinut vintillä nukkumassa ...
hih!
Opiskeluintoa!
Ei numeroita tännekään.
Kivasti oot taas blogannut, minä en laiskuuttani saa kommentoitua kuin harvoin. No, joskus sentään.
JOnna, Doris ja Sissi; kiitos empatiasta. Oon niin hajalla tämän kurssin kanssa, oon aivan äpyli tän suhteen. Enkä pysy edes hereillä, kun luentofilmi näyttää pelkkää piirtoheitin kuvaa ja tasainen miesääni puhuu jostain dingeleistä. Hoh. Monet hyvät unet vielä tulossa ja 150 uusintatenttiä.
Ja JOnna, hurja haaste :) mut otan vastaan, täytyy hetki vaan vielä miettiä sisältöä. Kiitos <3
I so know the feeling... Valitsin teologian, koska siellä ei ollut yhtään matematiikan kurssia. Heprea on ihan leikkiä verrattuna niihin sigmoihin ja muihin roskiin. Muistan vieläkin lukion matiikan opettajan kommentit: "Miten minä aina onnistun kysymään sinulta..." Minä mietin ihan samaa. Tsemppiä muru, koita sinnitellä. Tarjoan ihanat kahvit (uudessa Starbucksissa), kun kurssi on ohi ;) -Mii
Rakas Mii, kiitos kiitos kiitos siitä, että kaikista maailman älykkäistä ja nerokkaista ihmisistä sinä ole myös äpyli matematiikan suhteen. Se antaa mulle niin toivoa. Mun lukion opettaja vihasi mua, se on ihan totta. Mutta olin niin huono ja kamala, että ihan aiheesta. Ja joo, sä joudut niin lunastamaan tuon lupauksen! Jos ikinä selviän tästä, olen ansainnut ämpärillisen starbucksin lattea. Haleja muru!
Lähetä kommentti