Ihan joskus tässä työssä tulee sellainen hetken viha ja raivo. Sellaisia aikuisia kohtaan, jotka ovat marttyyreja ja väärinymmärrettyjä omassa elämässään. Joiden oikeutta juoda tai narkata rajoitetaan ihan kohtuuttomasti yhteiskunnan taholta, siis lasten vuoksi. Yhteiskunnalla ei ole kuulemma oikeutta. Minä olen kärsinyt ja joutunut uhriksi tässä. Lapsen takia en edes kavereita voi pyytää meille sivistyneisiin viini-istujaisiin. Kun muka lapset kärsii. Minähän sen uhri olen.
Jos joskus sekoan lopullisesti ja alan sarjamurhaajaksi, niin valmiita uhreja on jo jonossa.
5 kommenttia:
Niin! Eipä siihen muuta voi sanoa.
Yksi kaveri kerran kertoi et palaverissa hänen sijaislastensa äiti kanteli, et sijaisäiti joi alkoholia kotonaan vaikka lapset paikalla. Hän ja sossut oli et so? Bioäiti sit vollas et ihan eppää ja häntä kyllä kohdellaan väärin kun hän ei saa juoda ja lapset viedään jne.
Niin, onkohan jollakulla A-ongelma ja toisilla ei ja voisko se vaikuttaa asiaan.
pinkki
Täällä vähän samanlaisissa tunnelmissa. Tähän asti olen ollut eräällä tavalla täysin ulkopuolinen henkilö jonka ei ole tarvinnut asioihin puuttua mitenkään. Minulle on tullut lapset jotka hoidan parhaan kykyni mukaan. Mutta nyt olen sitten se joka "kyttää" ja jonka merkinnät voivat vaikuttaa raskaalla tavalla asioihin. Vähänkö meinaa ahdistaa mutta kuka on tärkein; vanhempi vai pieni lapsi...
Anna-Liisa
Mun yhdessä työpaikassa jossa oli aikuisopiskelijoita, eräs nainen kertoi että hänen poikansa oli yhden oluen vuoksi huostaanotettu! Ai että mellä on Suomessa varakas yhteiskunta kun niin kallitta ja suuritöisiä toimenpiteitä tehdään noin pienestä ;) No, ei herunut multa sympatiaa, eikä heru! Tsiisös että voi ihmiset olla itsekkäitä ja tyhmiä!
Pinkki, Anna-Liisa ja JOnna; nimenomaan, Suomessa huostaanotetaan ja sijoitetaan lapsia juuri yhden oluen takia. Sijoitus tosi edullista toimintaa joten kannattaa ihan varmuuden vuoksikin sijoittaa lapsia. Lisäksi meillä on huostaanottokiintiöt jotka on vaan saatava täyteen... tämä on välillä niin tätä.
Mie olen usein nähnyt unta tulevasta dekkarisarjastani, jossa mitäänsanomattoman huomaamaton sinisellä Jopolla liikkuva sossutäti alkaa toimia viikatemiehenä; inhimillisistä ja taloudellisista syistä. unissani olen kirjoittanut jo monta kirjaa.
Lempi
Lähetä kommentti