Joskus vaan ihan tyhmät asiat ärsyttävät. Niinkuin se, että pääset kerrankin ajoissa töistä ja ajattelet olevasi kunnollinen ja peset auton. En ikinä muista/viitsi/jaksa/ehdi pestä autoani, ja se on törkyinen. Se on minusta noloa, koska olen kiitollinen siitä, että olen voinut ostaa sen, olinhan välillä vuosia ilman autoa. Kunnollisuuden ja kiitollisuuden puuskassa siis pesemään autoa. Sivupeili hajoaa pesussa tuhannen päreiksi. Odotan irronneita osia puoli tuntia, joka menee siihen, että tyttö pysäyttää koko autonpesulaitoksen ja 8 kiukkuista miestä odottaa vuoroaan pesukoneeseen. Ennen kuin peili on jotenkin kasassa ja olen kotona, koko aiemmin töistä pääsyn riemu on kauan sitten haihtunut olemattomiin.
Siivoan gerbiilien asumuksen. Siitä tulee hirveä sotku. Siivoan koko kuistin. Vien kuivikkeet kompostille ja selvitän umpijäässä olevaa kompostoria, joka kuitenkin suostuu aukeamaan, toisin kuin kovilla pakkasilla. Tarjoilen sille teetä ja puhun mukavia, tuon tuoretta biojätettä. Täynnäkin se alkaa olla, miten noilla himopakkasilla mitään on päässyt tyhjentämään. Lopulta kaikista kommervenkeistä selvittyäni istun kahvimukillisen kanssa koneelle ja lueskelen kerrankin vähän vieraampia blogeja. Täydellisyys iskee kasvoille kuin märkä pyyhe. Täydelliset keittiöt, valokuvat, elämät. Ärsyttää. Noiden kompostorit ei varmaan jäädy ikinä.
12 kommenttia:
Et sitten käynyt mun blogia lukemassa. Se ei ole täydellinen :)
Tiedän noi päivät. Auh! Mutta nyt on ilta ja RAUHA!!
pinkki
Tsemppiä! Ei ole täydellistä täällä! Muuta kuin sotku.
Pinkki; käynkin samantien. Kiitos <3
Tubbs; tack kära gumman!
Musta on hassua kun blogeissa on vaan täydellisyyttä, kun nykyään kaikki kuitenkin hehkuttaa sitä, miten ihana on lukea blogeja joissa on ns. tavallista elämää ja koteja!
Mä voin kyllä kuvitella miten kypsä tilanne on ollut tuolla autopesurissa ;) Joskus on näitä päiviä kun mikään ei tunnu onnistuvan. Onneks ne menee ohi nukkumalla! Tsempit! :)
Täydellisyys on ällöttävää ja vaarallista! Niisku
Mun blogin lukijamäärä kasvaa tasaiseen tahtiin. Se on aika hienoa, etenkin kun mulla on siellä kuvia sekasotkuisesta huushollista ja kertomuksia siitä miten kaikki mättää, lapset on ärsyttäviä, mä en osaa keksiä mikä musta tulis isona jne. Olen saanut kiitosta nimenomaan siitä oikean elämän kuvaamisesta siellä. Ja siis näköjään siitä tykätään. Tai sit ihmiset käy vaan kattelees että ei oo totta, kehtaako joku OIKEESTI näyttää tollasia nurkkia.. =D
Luen kyllä useita täydellisiä blogeja. Ajoittain ne on sellasia ihania haaveilun kohteita, ajoittain todellakin vaan raivostuttavan täydellisen ärsyttäviä. Riippuu päivästä, miltä ne tuntuu.
Mä niin tykkään tästä sun blogista!!! Ja en muistanu tonne runoblogaukseen kommentoida, mutta tosi ihania on sun runot! On varmasti todella mahtavaa tollanen yhteisnäyttely, vautsivau!!
Mäkin taidan mennä katsomaan mitää Erään Vaimolle kuuluu. Sillä ei komposti kyllä jäädy...
Mä olisin sun puolesta voinut käydä pesettämässä sen auton, jos tekisit mun esitelmän valmiiksi! Argh!
Minulla on sinulle blogissani jotain..
vintti
Oh dear, mie niin näen siut siellä pesulassa. Mie olisin ottanut itkupotkuraivarit : ) Mie olen ottanut sen linjan, että ajoissa päästessäni en todellakaan mene mihinkään muualle kuin kotiin juomaan kahvia, koska aina silloin auto jää jonnekin / lompakko häviää / avaimet jää töihin jne...
Lempi
Höpönlöpö! Täällä ainakin luetaan mieluummin sitä elämän raadollista puolta kuin kiiltokuvablogeja. Nih. Saa olla vahingonilonen nääs.
Kiitos kommenteista ihanaiset! Joskus on ihan kiva haaveksia ja katsoa täydellisiä juttuja, mutta täytyy olla ihan tietyssä mielentilassa, ja eilen en sitä ainakaan ollut. Jotenkin lohdullisempaa on kyllä se samaistuminen tai toisaalta sitten ilo kaiken tavallisen arjen keskellä, ei niin, että aina vaan kaikki on ihanaa. Kun tuskin se sitä kellään oikeasti on, vaikka asennoituisi miten päin tahansa.
Ja vintti, kiitos :)
Lähetä kommentti