Lähdin eilen hyvissä ajoin töistä, tarkoituksenani hypätä Salossa junaan ja körötellä Espooseen. Koska päivä oli niin kaunis, jatkoinkin vain ajamista ja hurautin suoraan Isoon Omenaan. Omenan kirjastossa alkoi eilen näyttely akvarelleista, jotka upea Riitta Kukkasniemi on maalannut runoistani. Meillä oli pienimuotoiset avajaiset kuudelta, jossa hätistelimme teinejä karkkikulholta ja halailimme toisiamme ystävien kanssa. Rakastan sitä piirrettä ystävissäni, että he tekevät Numeron asioista, pienistäkin. He pölähtävät paikalle, kukittavat ja lahjovat, pitävät pienimuotoisia puheita, keskustelevat sisällöistä ja nyansseista, luovat läsnäolollaan nostetta asioihin. Näyttely on hieno asia ja olen siitä iloinen ja ylpeä. Yhteistyö hienon ja arvostamani taiteilijan kanssa on minulle todella merkityksellinen ja iso juttu. Ilman pientä hössötystä naislaumani taholta minä kuitenkin hypistelisin sitä vain itsekseni, kuin rukousnauhaa. Jälkeenpäin menimme läheiseen italialaiseen ravintolaan, jossa paistattelimme tiramisun ja erään erityisen valovoimaisen ystäväni loisteessa.
Elämä tuntuu niin hyvältä. Jännittäviä asioita tapahtuu. Aukeaa uusia polkuja ja mahdollisuuksia. Ja kaiken sen saan jakaa kannustavien, rakastavien ja hyvää toivovien ystävien kanssa, mitä lahjaa.
10 kommenttia:
Onnittelut täältäkin avajaisten johdosta ja näyttelyn! Sun ystävät kuulostaa aivan upeilta! Kaikki asiat on vaan niin paljon hienompia kun on ystäviä jotka tekee kaikesta numeron :)
Tykkään! Tykkään kovasti näyttelÿstä, sinusta, illasta ja tästä postauksesta. peukku taas!
mutta yksi asia jäi nyt selvittämättä. Miksi sun piti mut tähänkin opettaa: punssikarkit ovat hyviä! Edellisen kerran, kun menin sanomaan, että kuivatkakut ovat pahoja opetit minulle tiikerikakun salakavaluuden. Nyt tämä! huokaus. En olisi koskaan uskonut, että löydän tieni lopulta ihan kaikkien kaikkien kaikkien herkkujen äärelle. Läysin. Ystävä opetti! - mikä ihana tekosyy
Onnea näyttelyyn pääsystä, haluaisin niin nähdä sen, mikä oli viimenen päivä kun se vielä on siellä? Niisku
Sun runoista akvarelleja? Tykkään!!! Sulla on jännittävä ja kihetova elämä.
pinkki
JOnna; kiitos <3 ja niin on, sellaiset ystävät on mahtavia! Kunhan muistaisi aina itsekin olla sellainen ystävä muille.
Miret; kiitos ihana vielä kun olit <3 ne punssikarkit oli kyllä sitten Riitan ostamia, että tätä pahetta et saa mun niskaan. Nämä on sitäpaitsi sellaisia iän tuomia asioita, todennäköisesti alat tykätä myös lakusta, Kettukarkeista ja Omareista, sekä niistä valkoisista soikeista mummokarkeista, mitkä pölähtää suussa. Ellet jo siis ole käyttäjä. Mun veli on ollut aina vanha, se rakasti jo lapsena niitä liköörikarkkeja.
Niisku; näyttely loppuu 18.2. Haleja ihana!
Pinkki; kiitos! Toisina päivinä tosi kiehtova ja toisina vaan outo.
Mä aion mennä nauttimaan kuvan ja runon liitosta heti ensi viikon alussa. Otan sitten oman punssikarkkipussin mukaan ja kerron kaikille kymmenille katsojille olevani toisen taiteilijan ystävä. Jaan myös omia nimikirjoituksiani, jos joku haluaa. Melkein sukua julkkikselle.
Onnea muru!!!!
Mirka; hihii olisinpa kärpäsenä katossa! Kiitos muru <3
Halaus, rutistus ja onnittelupussaus näyttelyn johdosta ja voihan hitsipilli, että minä olen tälläinen homepää ######siis kävin Helsingissä eilen, tai olin parin päivän Tallinnan matkalla sisareni kanssa ja eilen olisi ollut aikaa poiketa siellä Omenassa....mutta, mutta...EN MUISTANUT enään koko juttua! ANTEEKSI kovasti :-(
Palelimme asemalla ja odotimme junaa, kun oli paikkaliput ostettuna määrättyyn aikaan. Voihan harmi,kun en tosiaan muistanut, sillä aikaa olisi kyllä ollut poiketa.
Minulla on antamasi runokirjat kyllä tallella ja nyt jo esilläkin monen vuoden " karanteenin" jälkeen.
Ehkä seuraavaan näyttelyyn sitten jo muistan tulla.
Kävi muuten autoni kanssa samoin, että jäätyi niin jumiin, että kävin sulattelemassa sitä kauppojen lämpimissä parkkihalleissa ja se tuli kalliiksi ! Pakkohan sitä oli shoppailla, käydä syömässä ja kahvilla, kun odotteli auton sulamista.
Öitä, unia ja kauniita talvipäiviä sinulle <3 ps. minäkin rakastan punssikarkkeja :)
Voi rakas ystävä, harmi ettet nähnyt kun olit jo lähellä, mutta sovitaan että järjestä sua varten uuden näyttelyn :) Ihanaa että olit reissussa, kuulosta hauskalta - jopa auton jäätyminenkin kun sen ajattelee tällä tavalla. Kesällä saat kyllä ajella tänne meille päin :) Haleja ja iloa pakkaspäiviin <3
Lähetä kommentti