Minusta on mahtavaa, että vaikka olen melkein 40 ja isäni on melkein 70, hän edelleen kasvattaa minua. Kerroin tänään puhelimessa erään asian hänelle, josta en ole kovinkaan ylpeä. Olen yleensä tosi rehellinen, mutta tässä asiassa olin fuskannut. Isä sanoi, ettei tuolla tavoin kyllä kannata toimia, eikä tuollainen vie elämässä eteenpäin. Olin suorastaan nolo. Ja samalla jotenkin iloinen siitä, että vieläkin minä olen lapsi suhteessa isääni, hän on elossa ja neuvoo minua.
Kyllä rehellisyys maan perii.
2 kommenttia:
Isä on kyllä aina isä. Mun isäkin (vaikka välillä on pöljä joissakin asioissa) on niin ihanan järkevä mielipiteiltään semmosissa oleellisissa elämän kysymyksissä <3. Ja just se, ettei se hötkyile joka asiasta, mut tärkeistä asioista se on jotain mieltä ja se on ajatellu niitä asioita oikeesti. Niisku
Niisku; jotenkin se on lohdullista, että isä kuitenkin aina tietää.
Lähetä kommentti