Lapsellinen ilta olikin poikkeuksellisesti muuttunut lapsettomaksi. Minulla oli hirveä päivä töissä, ettekä usko miten rutihulluja ihmisiä maailmassa on. Minäkään en uskoisi, ellen tekisi tätä työtä. Aiemmin, kun elin yksin ja olin töissä lastensuojelussa kolmivuorotyössä, oli vaikeaa saada poikki kaikkein ahdistavimmat työajatukset. Työnohjausta harvoin saa juuri silloin kun kipeimmin tarvitsisi, ekä minulla ollut sitä normaalia alan keinoa käytössä (tolkuton humalatila). Nollasin päätäni elokuvissa. Marssin suoraan töistä leffaan ja jos yksi ei auttanut, vedin toisen heti perään. Soitin siis miehelle töistä päästyäni ja kerroin tarvitsevani kunnon leffatujauksen. Teimme treffit kaupungille ja marssimme kiireellä klo 17.15 alkavaan Härmä-elokuvan ensi-iltaan.
Leffa toimi ja oli hyvä, tykkäsin. Raaka kuten pohjalaiset häjyt tuppaavat olemaan mutta hyvin tehty. Ja ainakin melkein sain tukkani täyteen muuta kuin töitä.
5 kommenttia:
Mä haluaisin myös niiin nähdä tuon leffan, kun siinä liikutaan lapsuusmaisemissani. Häjyt-elokuvasta tykkäsin kovasti. Ja nyt kun kerroit, että on hyvin tehty, niin täytyyhän se nähdä. Minua kiinnostaa myös, miten Suomen virallinen hurmuri onnistuu pahiksen roolissa - trailerista tiiraillessa näyttää kyllä lupaavalta, silmissä on jotain kuollutta ja paatunutta ... hui! :) Harrastin ennen samaa rentoutumistapaa kuin sinäkin, en tosin ollut ihan niin heavy user että kaksi leffaa putkeen olisin vetänyt. :)
Härmä oli tosi hyvä ja virallinen hurmuri onnistui roolissaan täydellisesti.
Minäkin tarvitsin nollauksen työviikon päätteeksi. Perhehoitajan työhön on 24/7 mutta perhepäivähoitajan homma loppuu klo 16.00 kun viimeiset muksut haetaan. Viikko neljän lapsen kanssa; 1v, 1,5v, 2v ja 4v teetti töitä ja tuntui tosi hyvältä istua hiljaisessa elokuvateatterissa. Kukaan ei vaati mitään vaan sain vain olla.
Työnohjaus on ollut minulle aina tuntematon käsite. Joskus pyysin sitä sjoittaneesta kunnasta mutta sanottiin että koeta nyt vaan jaksaa, ei pystytä mitenkään auttamaan. Joten se siitä, onneksi löytyy vertaistukea jonne voi pahimpia juttuja purkaa ja tietää todella saavansa ymmärrystä.
Anna-Liisa
Moon Mamma; en ole ihan täysi ekspertti etelä-pohjanmaan murteen kanssa, kun olen itse pohjoisemmalta pohjanmaalta, mutta aidolta kuulosti. Tyypit olivat tuskastuttavan aitoja ja ilmeisesti juuri niin pelottavia kun ovat aikanaan olleetkin. Hurmuri oli kyllä hyvä, varmaan paras roolinsa. Tosi vastenmielinen ja pelottava. Uskottava ja maisemat tietysti upeita. Kannattaa katsoa!
Anna-Liisa; kiva että sinäkin tykkäsit! Tuo työnohjausjuttu on kyllä kurjaa, sun hommissa jos missä sitä pitäisi kyllä saada. Meillä on nykyään nimetty oma työntekijä sijaisperheiden kanssa tehtävään työhön, puhumiselle ja tuelle on kova tarve. Sossuna kun ei aina ehdi tarpeeksi kuunnella, vaikka haluaisi. Rentouttavaa viikonloppua!
Mä tykkäsin kans. Musta Leppilampi on ihqu, mutta jotenkin sen oikean elämän sekoilut on vähän laskeneet pinnoja mun silmissä. Tämä uusi hurmuri sen sijaan otti kyllä roolin haltuun hienosti! ;)
Mullakin on Pohjalaiset sukujuuret, joten olihan toi pakko nähdä!
JOnna,ilmankos olet jotenkin niin tutun oloinen, kun sinäkin olet pohjanmaalta. Minusta Leppilampi ei ole mitenkään kovinkaan hyvä näyttelijä, mutta tässä hän oli kyllä taitava roolissaan. Leppilammen isän suku on muuten Kannuksen sivukyliltä, siis keski-pohjalaisia.
Lähetä kommentti