Elämäni ihmiset -haaste pyörii blogeissa, ja tartun siihen, koska se on niin ärsyttävä. Lukiessani kirjoituksia ihanista äideistä ja vaareista ja muista, niskakarvat nousevat pystyyn. Tiedän, se on täysin omaa pienuuttani ja kipuani. Ydinperhe ei vain aina kaikille ole se onnen syvin lähde. Joskus olen lainannut jonkun viisaan sanoja ”Ystävät ovat se perhe, jonka annamme itsellemme.” Minun kohdallani elämä on mennyt juuri näin. Biologia ei näyttele vahvaa roolia elämässäni, vaikka pikkusiskoni onkin minulle sukua.
Minun elämäni merkittävät ihmiset ovat nämä:
Puolisoni, aviomies jonka kanssa olemme löytäneet toisemme pian viisi vuotta sitten. Hän on kiltti, hassu, mukava, hyvä isä lapsilleen, huomaavainen puoliso minulle. Elämäni valo, saa minut nauramaan. Välillä ääreisraivostuttava ja pöljä, siinäkin olemme niin samanlaisia. Älykäs, kultainen, herkkä mies, joka uskaltautuu uusiin asioihin ja on valmis kasvamaan ja muuttumaan. Ja komeakin vielä.
Lapset. Uusperheemme teini ja esipuberteetti. En tiennyt, että lapsia voisi rakastaa näin paljon. Mainioita tyyppejä, kilttejä (yleensä), hassuja, kultaisia, kauniita. Tulleet isäänsä. Nauramme paljon yhdessä. He ovat meillä ihan liian vähän, mutta ne päivät kaikessa hetkittäisessä rasittavuudessaankin ovat kullan arvoisia.
Pikkusisko. Kirjoitan hänestä myöhemmin enemmän, sillä hänen 30-vuotissynttärinsä lähestyy. Hän on älykäs, rohkea, kaunis, oikeudenmukainen, sydämellinen ja sitkein kaikista tuntemistani ihmisistä. Olen hänestä ihan mielettömän ylpeä.
Mamma. Miehen isoäiti, jonka kanssa olemme adoptoineet toinen toisemme. Huumorintajuinen, lämmin, kultainen ja terävä kuin partaveitsi, vaikka 86-vuotissynttäri lähestyy.
Sisäinen äiti. Naisen hahmo, jonka olen koonnut itselleni minulle merkittävistä naisista elämäni aikana. Kuva koostuu useasta minulle tärkeästä äidin symbolista ja korvikkeesta, joista valitettavan harva on mukana elämässäni enää. Yhden heistä olen vuosien erossaolon jälkeen löytänyt takaisin, se on ihanaa. Hän edustaa minulle äidillistä lämpöä ja viisautta, turvaa. Se kaikki on rakentunut minuun vuosien aikana, mutta sitä on ihana kokea myös vuorovaikutuksessa.
Ihanat naiseni. Rakkaat ystäväni, aarteeni, jalokiveni. En luettele teitä erikseen, koska tiedätte kyllä ketä olette. Ystävissäni arvostan ja ihailen heidän monipuolisuuttaan, luovuuttaan, rohkeuttaan, huumoriaan, kauneuttaan, ammattitaitoaan, älykkyyttään, sydämellisyyttään ja viisauttaan. Kykyä heittäytyä, uudistua, kasvaa, muuttua, rohkeutta tuntea ja ilmaista tunteensa, puhjeta kukkaan uusin tavoin; tapaa olla ystävä, kumppani, puoliso, äiti, uusvanhempi, nainen. Elämäni kivijalka on näissä ystävyyssuhteissa. Elämä ilman tuota naislaumaa olisi sietämätöntä. Minä olisin sietämätön ilman heitä.
3 kommenttia:
Hieno postaus. Hienoja ihmisiä. Kauniita sanoja. Ei sanahelinää vaan kaikki totta. ♥ Olet onnekas, Fredrika.
Mä en vähän samasta syystä edes lähde kirjoittamaan tästä aiheesta, joten kiva lukea sun postaus jonka voin allekirjoittaa hyvin monesta kohdasta! Musta toi sisäinen äiti kohta erityisesti puhutteli, koska mä olen myös kerännyt ympärilleni ja ympäriltäni sitä äidillistä viisautta ja lämpöä ja tukea monesta eri kohteesta. Onnistuen. Mulla on ollut onni tuntea upeita, hyväksyviä, avarakatseisia naisia. Onneksi heitä on ja toivottavasti saan antaan sitä samaa myös muille kuin omille lapsilleni. Säkin annata, mä tiedän sen. Oot upea!
Sally, kiitos että näet sen noin. Olet tosi kultainen.
JOnna; mä TIESIN sun kannan tähän teemaan, ihana ihminen. Ja niin se on, että itsensä voi ympäröidä myös sellaisilla ihmisillä, kenen lähellä voi hyvin ja voi pyrkiä olemaan sellainen ihminen myös muille. Jotenkin niitä upeita naisia on kerännyt lähelleen koko elämänsä ajan. Se on lahjaa. Halaus!
Lähetä kommentti