Haaste

JOnna  haastoi minut kertomaan 8 asiaa, jota en ole aiemmin kertonut. Hui, se on kova tehtävä. Minusta tuntuu, että olen kertonut ihan kaiken, minkä haluankin. Mutta mietitään. 

1. Olen ollut kerran kaksi yötä vankilassa. Tosin työntekijän ominaisuudessa, ja sain käyttää vankilan autoa. Olimme vankien kanssa leirillä toisessa laitoksessa, se oli hieno kokemus. Kun lähdin tapaamaan ystävääni sopivalla tauolla, mietin sitä vapauden tunnetta. Vapauden menetys on iso rangaistus. 

2. Olin vuoden ajan myös opettajana, epäpätevänä sellaisena. Itä-vantaalaiseen tarkkisluokkaan ei oikein ollut tunkua. Työ oli yksinäistä mutta parhaina päivinä aika hienoa.  Myöhemmin muuten törmäsin erääseen oppilaistani vankila-töissäni. 


3. En pidä järvistä. Mutta rakastan merta. 


4. Olen ollut kerran elämässäni ihastunut naiseen. Hän oli parisuhteessa, enkä koskaan kertonut hänelle asiasta. Pian sen jälkeen tapasin nykyisen mieheni.

5. Minulle on vaikeaa se, että olen aika huono raha-asioissa. Haluan parisuhteessakin pitää raha-asiat yksityisasioina, ja siitä tulee ymmärrettävästi ongelmia. Jos joudun käyttämään visaa, se on minusta oma asiani, niin kauan kuin itse maksan visalaskuni.

6. Olen elänyt myös avioliitossa, jossa en itse maksanut laskujani, vaan sain käyttää palkkani miten halusin ja mies maksoi laskut, mukaanlukien visani. Se ei voinut päättyä hyvin.  


7. Olen julkaissut nuorempana runokirjan, tai ollut mukana sellaisen julkaisussa. Hauska sattuma selvisi eilen, että työkaverillani on se kirja ja hän on kaikki 20 vuotta pitänyt runoistani tuntematta minua. 

8.  En ole kertonut, että pikkusiskoni on kuurosokea, hänellä on Usherin syndrooma. En tiedä miksi en kerro siitä, en ole kertonut juuri ystävillenikään. Osa tietysti tuntee hänet jo lapsuudesta. En vain ilmeisesti ajattele hänen olevan kuurosokea, vaan hän on ensisijaisesti pikkusisko. Virallisesti serkkuni, käytännössä sisko. Olen opetellut kertomaan asiasta sen jälkeen, kun ystäväni häiden jälkeen kysyi, miksi en ole koskaan sanonut asiasta. Se ei vain kertakaikkiaan ollut koskaan tullut mieleeni. 


Tulihan noita, hassua! Luulin, että olen läpinäkyvä kuin saippuakupla. Lähetän haasteen eteenpäin, Mirkalle Uuden kuun aikaan, Dorikselle Keskeneräisiin kujeisiin, Sissille Hiljaa hyvä tulee-blogiin ja tietysti, kuten aina, Tubbsille. Hänkin on kertonut jo aika paljon, mutta epäilen, että vielä on noin kahdeksan luurankoa kaapissa.