Tänään opiskelukavereiden kanssa ollaan mässäilty sitten kun opiskelijaelämä päättyy, niin mitä kaikkea teenkään-pohdinnalla. Sellainen laihdutuskuuripuhe, mitä kaikkea syönkään kun olen taas laiha. Itse kovaan ääneen mainostan lukevani kirjoja, sellaista dekkari-hömppää ja muuta ihanaa. Höpönpöpön. Aion raataa itseni tainnoksiin pihahommissa. Aion kirjoittaa kirjoja, aion jatkaa opintoja, taidan alkaa tehdä enemmän töitä. Rakastan laiskuutta, mutta pieninä annoksina ja teoriassa. Jos makaan vain sohvalla pitempään kuin kaksi iltaa, tunnen elämäni valuvan hukkaan ja lamaannun. Nautin opiskelusta, oppimisesta, itseni haastamisesta. Hullu.
3 kommenttia:
Mä muistan ton ajan NIIN hyvin. Mä kuolasin kirjastossa sinne toiselle puolelle missä oli dekkarit ja romaanit ja muut ihanat! Ja voin kertoa, että se tuntui JUST niin hyvältä kun sen ajattelikin tuntuvan. Miten ihminen voi elää ilman kirjoja? Mä en vois. Ja kun vähän aikaa eli vaan opiskelukirjoilla, nautti siitä kaunokirjallisuudesta aivan silmittömän paljon.
Mun tavoite on onneksi lähellä. Enää kaksi ja puoli viikkoa ja sitten kirjat (=nettimateriaali) sulkeutuu hetkeksi. Sitten alkaa kevät ja pihahommat. Olen myös luvannut olla perheelleni läsnä myös muuten kuin fyysisesti.
JOnna; sitä mä kyllä oikeasti odotan, lukemista huvin vuoksi ilman syyllisyyttä. Ja ylipäänsä sitä, että pysyy hereillä lukiessaan.
Mirka; mahtavaa, että sun tavoite lähestyy! Ja saat perhe- ja muun elämän takaisin. Mä yritän tsempata vielä tämän maaliskuun, katotaan mikä sen lopussa on tilanne. Pihahommat todella odottaa.
Lähetä kommentti