Tänään on äitini syntymäpäivä. Kuten aiemmin kerron, emme ole olleet aikoihin tekemisissä, muutamaan kuukauteen. En tiedä miksi, mutta jostain hän on suuttunut. Miehen mielestä minun pitäisi laittaa hänelle onnittelutekstari. Olin pohtinut asiaa ja sitä mieltä, että hyvin on selvitty ilman tekstareita joulut ja naimisiinmenotkin, miksi turhaan aloittaa nyt. Miehen mielestä olen yhtä tyhmä kuin äitikin, jos olen mukana kiukuttelussa. No jaa.
Pohdin asiaa iltapäivään asti ja kun lopulta etsin puhelimen käsiini laittaakseni sen viestin, puhelimessa näkyi kaksi vastaamatonta puhelua, äidiltä. Soitin hänelle. Hän sanoi soittaneensa, koska minä olin soittanut. Kiistin soittaneeni. Vaivautunut hiljaisuus. Onnittelin syntymäpäivän johdosta. Äiti kiitti. Kysyin kuinka hän voi, kuulin kyllä äänestä, että tosi huonosti. Tosi huonosti, äiti kertoi. Kysyin onko hän käynyt lääkärissä, se on äidin lempipuheenaihe. Hän kertoi käyneensä, mutta lääkärit eivät tiedä mikä hänellä on ja mitä asialle voidaan tehdä. Sanoin sen olevan kurjaa. Kysyin onko siellä tullut lunta. Äiti sanoi maanneensa päiviä, mutta varmaan on tullut. Kerroin täällä pyryttävän ja että olemme taas menossa ulos lumitöihin, koko perhe. Äiti kiitti soitosta ja lopetti puhelun.
Parempi kai laiha sopu kuin lihava riita.
4 kommenttia:
Mulla on aika samanlainen tilanne oman äidin kanssa...
Voi muru mikä puhelu. Oon kyllä pahoillani sun puolesta, mut hyvä kun se soitti sulle ja sää sille. On se varmaan niin et laiha sopu voittaa sen lihavan riidan, kun ei toista ihmistä voi muuttaa, niin ei vaan voi, sää tunnet äitis ja tiedät mitä siltä voi odottaa ja mihin se ei kykene. Nyt se kykeni puhumaan sun kanssa sopuisasti ja sää sen kanssa. Halaus, Niisku.
Heli, tosi kurjaa! En osaa oikein lohduttaa, muuten kuin sanomalla, että tämä on niin tätä välillä.
Niisku, tavallaan jopa ihan hyvä puhelu. Jouluaaton puhelu esimerkiksi oli tosi ikävä. Ja joo, niin se vaan on, että odotuksia täytyy laksea ihan omalle tasolleen. Sellaista se on eikä sille mitään voi. Haleja muru!
Tuttuja juttuja. Just tolla tasolla mä voin käydä keskustelua, mutta siitä pidemmälle tarkoittaa jo varmaa sanaharkkaa. Ja mä oon yrittänyt kyllä tsempata ;) Nyt on ollutkin pitkään tosi hiljaista... Sen siitä saa kun on enemmän veljensä puolella kuin äidin, äidithän on aina oikeassa....
Lähetä kommentti