Vanhan keittiön korkkilattia ja sen lämpimässä auringonläikässä suukoteltavan suloinen pieni musta kissa. Cinnamonin silkkinen turkki tuoksui aina puhtaalle, hyvälle. Rakastin suukotella sen poskia ja Cinna tuhahteli minulle. Mamma, älä aina pussaile. Ja kohta taas se puski nenällään minun poskiani. Mamma, huomaa minut.
Suru ja ikävä ovat asettuneet siedettävän kokoiseksi möhkäleeksi. Rakkaus ja ilo Cinnan elämästä ja kauneudesta kuitenkin säilyvät.
3 kommenttia:
Aivan ihana Cinnamon ja aivan ihana puutarha! Tuskin maltan odottaa, että pääsen näkemään kaiken omin silmin. Mukavaa lomaa : )
... terveisiä vielä Ingridille!
Eikös ole aika ihanaa, että muistojen kautta rakkaat ovat aina mukana. Musta tuntuu hyvältä, kun äiti ei olekaan kaukana, vaan ihan aina lähellä.
Kimberly; kiitos <3 telläkin näytti olleen ihana matka, käyn vielä uudestaan katselemassa kuvia. Loma alkoi, ihanaa! Iloa ja aurinkoa :)
Sissi; niin se on, jos toinen on sydämessä koko ajan. Halaus rakas ystävä!
Lähetä kommentti