Heinäkuun alku

Pionit ovat kaikkialla. Eilen satoi niin kovasti, että pelkäsin niiden nääntyvän sateen alle. Pelastin muutaman erivärisen maljakkoon ja nyt niitä on melkein kaikissa huoneissa. Pionirakkaus on jotain uutta ja outoa, olen ihan huumaantunut niistä. Mirka kertoi kuulleensa sanonnan, että pionit ovat kuin iso kulhollinen kermavaahtoa, too much. Emme allekirjoittaneet sitä väitettä. Ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei kermavaahtoakaan voi koskaan olla liikaa. Pionien kauneus on yhtä aikaa massiivista ja herkkää, suloista ja täydellistä, koskettavaa ja liioittelevaa. Ehkä kaikki suuren mittakaavan kauneus on sellaista, liian isoa hetkessä ymmärrettäväksi.  

Kävin eilen viemässä naapureille kananmunia kiitokseksi eräästä keittiöön liittyvästä asiasta ja pyysin heitä katsomaan kanoja. Naapureilla, jotka asuvat talostamme vielä eteenpäin, on myös upea piha, kuten muillakin lähinaapureilla. Heidän pihansa on salainen puutarha, joka aukeaa vasta, kun kävelee alas mäkeä pihaan saakka. Silmänkantamattomiin ruusuja, iiriksiä, unikoita, pioneja. Heillä on myös iso kasvihuone ja sieltä tuliaisina he toivat meille ison rasian mansikoita. Kuvan kulhossa on tosin enää muutama jäljellä, ne olivat ihania. Naapurit tulivat lapsenlapsensa kanssa katsomaan kanoja ja ovat tosi viehättäviä ihmisiä. He pitävät eläimistä, olemme aiemminkin käyneet heidän kanssaan pitkiä eläinkeskusteluja. Kanat näyttivät heille kaikki temppunsa ja kylpivät innokkaasti hiekassa saadessaan kiinnostuneen yleisön. Jopa Judit on oppinut kylpemään, hyvä tipuseni! Hiekkakylvyt tekevät toivottavasti hyvää sen sulkasatoiselle ja ärtyneelle pyrstölle.

Kanojen kohtalon ratkeaminen jotenkin vapautti minut tähän kesään. Kerroin juuri viime viikolla  Ruutille, että minua ahdistaa tietämättömyys siitä, minne ne menevät talveksi enkä voi edes kysyä lähitiloilta asiaa, koska pelkään heidän kieltäytyvän  ja sitten minua ahdistaa vielä enemmän. Isä taas oli sitä mieltä, että ihan turhaa on edes kysellä muita ratkaisuja, koska tuotantotilat eivät voi ottaa rekisteröimättömiä harraste-eläimiä joukkoonsa hygieniasyistä. Parempi vain viedä ne hänen hoitoonsa ja hän oli muutenkin miettinyt joidenkin pieneläinten ottamista. Eri asia sitten onkin, saanko kanoja enää takaisin tänne.  Isä on loistava tällaisissa tilanteissa. Itseänikin pahempi jääräpää monissa asioissa, mutta todellisissa kriisitilanteissa, kuten avioeroissa ja kanojen säilytyspulmissa ihan paras. Odotan niin, että hän pääsisi lopulta käymään meillä ja näkisi tämän kaiken ihanuuden. Äidin hoitamisen takia hän ei ole vuosiin päässyt juuri minnekään pois kotoa, mutta nyt kaupunki on luvannut isälle kolme vapaapäivää kuukaudessa ja äidille hoitopaikan niiksi päiviksi. Parhaassa tapauksessa siis saamme hänet joka kuukausi tänne muutamaksi päiväksi jatkossa. 

Vielä viikko töitä ja sitten alkaa loma. Pidän vain kolme viikkoa tässä vaiheessa, mutta sekin tuntuu hyvältä. Ajatukseni kääntyvät jo syyskuulle ja alkavaan opintovapaaseen. Kolme kuukautta aikaa opiskelulle ja omalle rytmille. Juuri nyt en voisi toivoa mitään enempää.