Fredrika Johnsoni elämä

Fredrika Johnsoni elämä

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Puhdasta kauneutta ja talven ajatus






Pionit ovat täydessä kukassa. Samoin päivänkakkarat, niitä on ihania pilvimuodostelmia eri puolella pihaa. Kanala on taas vähän valmiimpi maalaamisen osalta, vielä lukko puuttuu ja rautakanki ajaa sen asiaa. 

Olen vältellyt erään asian ajattelemista, nimittäin talven. Kun puutarha on puhjennut toinen toistaan upeampaan kukkaansa, talvi tuntuu kaukaiselta. Siihen liittyy kuitenkin yksi ongelma ja kysymysmerkki - kanat. Kanala on liian pieni ja kylmä niille talven yli. Emme aio vetää lautamökkiin sähköä, sillä lämmitimme jo viime talven harakoita kuistin ja gerbiilien lämmöllä. Mies ei myöskään suostu siihen, että rakentaisimme osan lämpimästä varastosta talvikanalaksi. Ei edes, vaikka lupasin luopua kaikista tavaroistani siellä. Oikeasti, mikä tarjous! Eilen kuitenkin keksin hätävararatkaisun, ellei muuta talvimajoitusta kanoille löydy lähempää. Veljen lampolassa vanhan navetan puolella on pieni ketta, jossa isän kanat aiemmin asuivat. Kysyin sitä lainaksi talveksi, ellei muuta ratkaisua löydy. Isä hoitaisi kanoja mielellään talven yli, tiedän sen. Veli lupasi järjestää kanoille paikan. Ihan loistavaa! Ainoa haittapuoli asiassa on iso, nimittäin välimatka. Monen tunnin matka autossa, se tuntuu kohtuuttoman rankalta kanoille. Toivotaan, että läheltä löytyy parempi vaihtoehto kanasille talven yli. Ellei, ne pääsevät pitkälle lomamatkalle, mutta välttyvät joutumasta pataan. Ja se on hyvä asia.

Nyt aamulla soitin isälle ja kysyin mahdollista talvihoitoa kanoille hänen taholtaan. Isä suostui yhtään nikottelematta eikä hänen mielestään matka ole lainkaan liian pitkä kanoille. Kanat ovat sitkeitä, hän sanoi. Isä pohti käytetyn (siis todella käytetyn ja ikivanhan) asuntovaunun ostamista, jolla kanat saisi mukavasti siirrettyä ja tarvittaessa sitä voisi käyttää myös niiden talviasuntona. Siis todella. My dad. Ei ole puu pudonneesta omenasta kaukana, aivan yhtä höperö.     

Tänään on tuulinen, hieman sateinen päivä. Nukuimme pitkään, kanat hoidettuani söimme hidasta aamiaista vastajauhetun kahvin tuoksussa. Tuli naksuu hellassa ja uusi keittiö on kaunis. Käyn kokeilemassa hieman pihahommia, mutta myös portaikon maalaus odottaa sisällä. Saisiko se lopulta valkoisen maalin pintaansa?

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Keittiö huikean ihana. Luulenpa että tulevaisuudessa näemme verhotkin keittiön ikkunoissa !

Fredrika Johnson kirjoitti...

Teuvo; kiva kun poikkesit! Mukavaa kesää sinulle myös!

Nimetön; kiitos! Mitä verhoihin tulee, I don´t think so.

Pinkki kirjoitti...

Voi elämä mikä ihana isä. :)
Mä olen haaveillut kamalasta ja nyt onnellisena seuraan sun kana elämää. MIlloin otat viiriäisiä? Ne kuulemma pärjäis jopa ilman lämmitystä ja munat on hyviä.
Ka onhan ne söpöjä nekin.

Fredrika Johnson kirjoitti...

Pinkki; joo, isä ymmärtää kyllä elämän tärkeät asiat. Mulla on oikeasti tosi hyvä isä. Mä en oikein ymmärrä niiden viiriäisten päälle, en ole varmaan koskaan niitä edes livenä nähnyt. Ja toivon, että eläinten lukumäärä ei ihan hurjasti enää kasvaisi...kaksi kanaa on tulossa lisää ja kissanpentu jossain vaiheessa.

Anonyymi kirjoitti...

Mielikuva kanoista asuntovaunussa on niin ihana, kuin suoraan Viirusta ja Pesosesta <3. Niisku