Uusia ja vanhoja polkuja

Päiviin on tullut uusia polkuja, rutiineja. Aamulla maitokahvi, kissan ruokkiminen, suihku ja kanojen ruokkiminen ennen töihin lähtöä. Ja koska pien-eläintenhoitajani lähti äidilleen, myös pupun ja hiirien ruokkiminen ja siistiminen. Töiden jälkeen sama kierros. Illalla vielä kaikkien tarkistus, ruokkiminen ja kanojen sisään laittaminen. Nyt ne tosin ovat jo iltaisin valmiina kun tulen, eilen ne torkkuivat rivissä orrella. Elämä tuntuu yhtä aikaa uudenlaiselta ja tutulta. Tunnen kulkevani samanlaisia polkuja kuin isä. Hänen elämänsä on ollut maatilan rytmistä; eläinten, luonnon ja vuodenaikojen rytmiin sovitettua. Se tuntuu jotenkin omalta ja hyvältä.

Typyn lähdettyä on taas hetken tyhjä olo. Koti on hiljainen yhtä aikaa hyvällä ja haikealla tavalla. Muutamassa päivässä totumme taas, olemme poikkeuksellisen pitkään erossa lomien takia. Sitten taas pitkään yhdessäkin. Nyt lähden rakentamaan uutta munintapesää, sillä edelliset tekeleet ovat munantuotannon vähyydestä päätellen luvattoman huonoja.  Huomenna vielä työpäivä ja juhannusjuhlien valmistelua. Kolme rakasta ystäväperhettä tulee meille juhannuksen viettoon, ihanaa! En ole ymmärtänyt koskaan juhannuksen päälle, mutta nyt odotan sitä kovasti. Grillaamista omalla pihalla, jokaisen rouvan bravuuri-herkut, pihasaunan lämmitystä. Olen aina halunnut tehdä yhden pienen hassun jutun; kerätä koiranputkia isoihin maitohinkkeihin ja lasipurkkeihin ja koristella niillä ovenpielet. Nyt aion sen tehdä. On keskikesä.