Juditin hieno päivä

Olemme olleet huolissamme Juditista, koska se ei muni. Sen pylly on vähän outo ja pelkäsimme, että sillä on joku rakenteellinen vika. Vaikka miestä kutsutaankin jo töissä Herra Suurmunalliseksi kanaharrastuksen vuoksi, meillä ei ole muuta painetta munimiselle, kuin se, että se on kanoille luonnollista toimintaa. Jos Judit ei jostain syystä pystyisi munimaan, se voisi olla ongelma sille itselleen ja mahdollisesti kivuliasta. Silloin se olisi pakko lopettaa. Tänään oli kuitenkin onnen päivä; kanalassa odotti töiden jälkeen kolme kaunista munaa. Judit munii sittenkin! Hyvä Judit! Minun on pakko tunnustaa, että se on minun suosikkikanaseni kakkapyllyineen kaikkineen. Se on alkanut jutella kanssani ja reipastunut muutenkin. Inkku ja Agnes yrittävät sivuuttaa sen nokkimisjärjestyksessä, mutta Judit tulee rohkeasti ruokakaukalolle ja ottaa oman osuutensa. Se ei ole moksiskaan, vaikka toiset kanarouvat leikkivät kylpylämatkoja ja seurustelevat keskenään. Judit pörräilee omia juttujaan ja jutellessaan sillä on kaunis, sointuva ääni. Ajattelen välillä olevani samanlainen yksinäinen kana kuin sekin. Ehkä se siksi liikuttaa minua. Ja tänään olen siitä valtavan ylpeä. 

Pionit ovat puhkeamaisillaan kukkaan, ne ovat upeita! Munakuvassa lisäksi aarre, jonka saimme eilen: Mikko Ilkan Kananhoitokirja vuodelta 1916. Se on toimitettu " useiden tiedemiesten ja käytännöllisten kananhoitajien omien tutkimusten ja kokemusten perusteella". Täyttä asiaa siis.