Ensimmäinen juhannus

Valmista kattausta ei enää ehtinyt kuvata.

Lammen pinta tänään

Tyhjät tarjoilupöydät. Juhannusjuhlat ohi tältä vuodelta.

 Eilen oli upea, aurinkoinen päivä. Piha oli täynnä kesästä ja juhannusherkuista nauttivia iloisia ihmisiä. Vähän myös paarmoja ja kuistin räystään alle pesiytyneitä pörriäisiä. Ja sauna; oikeilla vihdoilla! Tänään vielä mölkkyä ja lettuja, illalla rauhoittavaa sadetta ja sohvaelämää. Uupunut kissapoika kainalossa. Niin paljon hälinää mamma. 


Ystävyys on elämän suola. Yhteiset perinteet, tavat tulla yhteen, muistot. Tuttuus ystävän kasvoilla tämän purskahtaessa nauruun, kun tiedät sen jo kulmakarvan asennosta. Vanhat vitsit, vanha musiikki, vanhojen muistelu. Kuolleiden läsnäolo puheissa. Samalla kaikki uusi, ennen kokematon ja jakamaton. Uudet seikkailut, uudet mahdollisuudet. Uudet kerrokset, kasvu yhteen, yhteiset suunnitelmat. Uudet perinteet.    

Ensimmäinen juhannus talossa on on ollut ilahduttava. Sinne mahtuu paljon ihmisiä, se ottaa suojiinsa. Sen piha kestää leikkiä ja pelejä, puutarhaan voi asettua mukavasti. Me mahdumme tänne kokonaisen elämän kanssa. Tuntuu kuin vanha talo ottaisi vastaan meidät kaikki, levittäisi seinänsä ympärillemme.