Sadepäivä

Tänään on ollut hyvä päivä. Sadepäivä, olen lapsesta asti rakastanut niitä. Sadepäivä tarkoittaa, että saa olla sisällä, kuunnella sateen ropinaa, lukea kirjoja ja pinoon kerääntyneitä lehtiä, vaikka leipoa. Tein vähän esseetä, kun mies keräili lapsia maailmalta ja pitkästä aikaa laitoin ruokaa keittiössä, siis ihan oikeaa ruokaa. Yritän tehdä aina hyvää ruokaa, kun lapset tulevat ja mieluusti myös leipoa. Keittiö on lähes käyttökelpoinen, tasoja puuttuu ja lasit tapetin päältä kaappien välitilasta, joten yritän varjella tapetteja ruoka- tai vesiroiskeilta. Olen edelleen hieman skeptinen koko lasiajatuksen suhteen, mutta jos se on ihan kamala, niin vedetään sitten kaakelit myöhemmin. Palaan keittiöasiaan, kunhan se lopulta valmistuu.

Löysin eilen autoa siivotessani James Bluntin levyjä, joita olen kuunnellut tuhansia ja tuhansia kilometrejä. Rakastan niitä. Tehdessäni lasagnea tanssin pitkin keittiötä ja tunsin pitkästä aikaa olevani elossa. Tytön kanssa olemme lukeneet vintissä kirjoja ja katselleet piirrettyjä, miehellä on pojan kanssa futismaratoni käynnissä. (Pinkki; typyllä on todistuksen mukaan keskimääräistä heikompi lukutaito, joten meillä luetaan tänä kesänä aika paljon.) Lisäksi kutomista, raparperipaistosta ja vaniljajätskiä, pihasaunaa ja kaiken taustalla rauhoittava, lämmin kesäsade.

(Kuvat vielä viikon takaa, by my darling Tubbs.)