Puita ja kanoja

Hirveä korvamato on soinut päässäni koko illan. Antti Tuiskun "me istutetiin yhdessä puuuuuu, sen oksille linnut laskeutuuuuuu..." Tuskallista. Johtuu siitä, että istutimme syntymäpäivälahjaksi saamani päärynäpuun (kiitos Mirka<3) ja kirsikkapuun (kiitos rouva Töölö & co). Päärynäpuu löysi paikkansa hedelmätarhasta, kuten mies nimitti paikkaa. Se on vertauskuva paitsi tuoreesta ystävyydestä, myös tästä vuodesta ja kaikista sen tuomista muutoksista ja uudesta elämässämme. Kirsikkapuu istutettiin Cinnan haudalle ja kirsikankukkien sulokkuus saa aina muistuttaa meitä sen harvinaisesta kauneudesta. Pihalla on muitakin vuosipuita, kiitos talossa asuneiden appivanhempien. Molemmilla lapsilla on oma syntymävuoden puunsa. On myös vanhoja koivuja, jotka miehen rakas mamma on aikanaan istuttanut. Hänen sukunsa historia elää tällä paikalla. Nyt täällä on myös meidän historiaamme, suruja ja iloja, omia muistoja. 

Kanala on valmis, mutta ruskeita kanoja saisi vasta heinäkuun lopussa. Ja aitaus puuttuu, toivottavasti saamme sen viikonloppuna tehtyä. Selvittelen muita kanavaihtoehtoja, olisin kiinnostunut vanhoista maatiaiskanalajeista. Mutta ellei kohtuullisen lähistöltä löydy sellaisia, pysymme tässä aiemmin sovitussa kanalassa ja meille muuttaa ensi viikolla kolme valkoista kanaa (Ingrid, Judit ja Agnes) ja heinäkuun lopulla ruskeat häälahjakanat Linda ja Vanessa.