Suuri päivä

Lopultakin kanaset Ingrid, Judit ja Agnes kuopsuttavat omassa häkissään ja ensimmäinen munakin uudessa kanalassa on jo munittu. Meille tuli kanojen mukana myös kesävieras Ruut, pieni puputyttö, joka lomailee meillä viikon kasvihuoneessa häkissään. Tai ulkona taas heti, kun ilma lämpenee, mutta tänään tuntui niin kolealta, ettemme raaskineet sitä jättää ulos sateeseen. Ruut palaa kotiinsa, kun sen pieni isäntä perheineen palaa Tanskan matkalta, mutta nuo odotetut kanat ovat nyt kotona. Ne vaikuttavat tyytyväisiltä ja uteliailta, tutkivat kanalaa ja aitausta ja pitävät pientä, mietteliästä potpotusta. Niistä Judit tuli tarkkailemaan myös meitä aidan viereen, ihmetellen ketä me oikein olemme. Minä alan epäillä, että me olemme ihan pöhköjä, sillä en ole aina vakuuttunut, onko tässä kaikessa mitään järkeä. Helpompaa olisi, jos tekisi elämänsä yksinkertaiseksi eikä haalisi ympärilleen kaikenmaailman karvaisia tai höyhenisiä olioita tai muita projekteja. Jotenkin tämä kaikki tuntuu vain hyvältä ja oikealta, vaikka välillä jännittävältä. Kaksikymmentä vuotta kaupungissa ja nyt maalla, eläinten ja luonnon keskellä. Napsimme omia tomaatteja kasvihuoneesta, elämme keskellä ihmettä. Uskotteko, että joudun välillä nipistelemään itseäni, että uskon tämän olevan minun elämääni? Mutta vaikka kaupungissa on helppoa ja mukavaa, en vaihtaisi enää takaisin hetkeksikään.