Retkipäivä
Tänään oli päivä, jota olin odottanut pitkään. Minulla on ollut onni viime aikoina tutustua uusiin ihmisiin, joista osa tuntuu jo ihan oikeilta ystäviltä, joiden tapaamista odottaa. Tuntuu kuin välissä olisi ollut monta vuotta, jolloin en halunnut, jaksanut tai ehtinyt tutustua keneenkään. Olen huono ystävystymään tai niin ajattelen, valikoin tarkasti, kenet haluan lähelleni. Olen mieluummin yksin, kuin seurassa, jossa en viihdy. Siksi nämä uudet kohtaamiset tuntuvat valtavilta lahjoilta. Ennen viimeisen vuoden aikana elämääni tulleita ihmisiä, ystäväni ovat olleet elämässäni vähintään seitsemän vuotta, osa yli 20 tai 30 vuotta. Onkohan perää siinä, että asiat tapahtuvat seitsemän vuoden sykleissä?
Tänään oli kuitenkin mukava retkipäivä, paljon aikaa jutella ja huomattavan monta järkevää ja perusteltua ostosta. Lounas ihanassa Tintåssa ja Adalmiinan helmessä lamppulöytö. Tämä olisi aika täydellinen uuteen keittiöön. Vaikka kuinka vanhaksi tulen, tätä en lakkaa rakastamasta; kaunista sielua, elämänkokemusta, älyä ja ymmärrystä. Sitä, kun joku on kaunis ihminen sisältä ja ulkoa, omalla ainutlaatuisella tavallaan. Nauramista ja tunnetta siitä, että jakamalla suru pienenee mutta ilo lisääntyy.
2 kommenttia:
Ihanat kuvat, harmittaa että mulla ei ollut kamera mukana (tai ei se siellä autossa paljon lämmittänyt) ja teidän pihasta olisi saanut ehkä miljoona upeaa kuvaa! Kiitos seurasta, mikä hauska päivä irrottautua arjesta jonnekin omituiseen omaan tilaan keskustelemaan ja tutustumaan! :) Menin illalla O:n luokse vielä kylään ja kerroin missä oltiin oltu. Kun tulet tänne niin O haluaa myös tavata! Kiitos seurasta! P.s sämpylät oli ihania!!!!
Voi ihanaa, mietin samaa, että haluaisin niin tavata O:n. Kiitos itsellesi <3
Lähetä kommentti