Pitkä, mutta hauska seikkailupäivä takana. Työparin kanssa Oulussa, mutta ennen kaikkea aamu- ja iltakahvilla Starbucksilla. Miten voi yksi pieni kahvila tehdä ihmisen niin onnelliseksi? Oulun suunnalta ehdin ostaa laukun täyteen Pullapirtin ohrarieskaa ja miehelle perunarieskaa, lukevalle lapselle uuden akuankan taskukirjan.
Oulun lentokentällä sain puhelun Elega-keittiöiden asiakastyytyväisyys-kyselijältä. Niin teillehän on noin kuukausi sitten asennettu Elega-keittiö; oletteko olleet tyytyväisiä? Kyselijä-raasu. Ei ihan olla oltu, kun kuukautta myöhemmin keittiö on edelleen kesken. Toistan itseäni, mutta palaan aiheeseen, kunhan prosessi on päätöksessään ja tiedän mitä jää viivan alle. Huomenna kuitenkin Elegan ihana asentaja tulee tekemään sen, mitä tehtävissä on ja mitä puuttuvia osia hän on saanut. Tällä viikolla pitäisi saada lasit tapetin päälle, joten sitten voin huokaista helpotuksesta. On hieman hermostuttavaa varjella tapetteja, ettei niihin ikuistu jotain spagettikastike/tiskivesi-läikkiä lasin alle ikiajoiksi. Toivon hartaasti, että urakka olisi päätöksessään juhannukseen mennessä. Meille on tulossa ystäväperheitä juhannuksen viettoon ja olisi mukavaa, että voisi touhuta keittiössä ilman pahveja seinillä. Olisi mukavaa, että asia olisi lopultakin loppuunkäsitelty.
Minulla oli kutimet mukana tänään reissussa. Siitä ei tulekaan valtavaa, kokoperheen torkkupeittoa, vaan pieni vauvanpeitto. Olin luvannut typylle, että hankimme sopivassa kohdassa kolmannen cisun ja nyt asia on toisella tavalla ajankohtainen. Olemme kysyneet pentua Cinnamonin äitikissan luota ja jos heillä on myöhemmin kesällä sopiva pentue, sieltä muuttaa meille joko Chisu tai Chanel. Rakennan tilaa sydämeeni kutomalla tulokkaalle omaa huopaa. Onneksi täällä on monta syliä vailla pientä kissanpentua, sillä minun sydämeni on vielä vähän kolhuinen ja ikävöi maailman kauneinta, pientä mustaa kissaa. Kanat sen sijaan tulevat ystävien luokse jo huomenna, odottamaan kotiin pääsyä ja aitauksen valmistumista. Meille muuttaa ensi alkuun kolme valkoista kanaa ja heinäkuussa kaksi ruskeaa. Olen luopunut haaveistani saada hienoja vanhoja kanarotuja, sillä Säilyttäjät ovat laittaneet minut mustalle listalle. Vapautetaan siis ihan tavallisia häkkikanoja kesälaitumelle. Ihan tavallinen on hyvä. Vähän keskeneräinen, mutta kesäinen. Aurinkoa ja iloa viikkoonne! Ja muistinko kertoa, että olen huomenna vapaapäivällä?
4 kommenttia:
Hyvä kun tuli tuo uusi kissalapsi puheeksi. En ole uskaltanut kysyä, että olisitteko mahdollisesti ottamassa jossain vaiheessa uutta, mutta vastaus tulikin. Eihän se tietenkään menetystä korvaa, mutta kyllä sunkin sydämeen mahtuu uusi lapsi. Se sijoittuu sitten vaan eri kohtaan siellä sydämessä kuin Cinna. Jokaisella on oma paikkansa!
Ja Säilyttäjät pitäkööt tunkkinsa. Ajattele, että sä teet itse asiassa paljon paremman työn, kun vapautat häkkikanoja luomuelämään. Nuo alkukanat saavat muutenkin jo ajaa Rolls Roycella.
Ihan uskomaton tuo kanajuttu. Kyllä näköjään joka alalta löytyy niitä pimahtaneita...
Mä aikanaan hankin paperittoman saksanpaimenkoiran. Menin sitten sen kanssa koulutuskentälle, oikein sillein viattomana ja innokkaana. Eka oltiin kivoja ja sitten kun kuulivat että paperiton niin herran jestas sentään sitä nenän vartta pitkin katselua. Tulin kyllä siihen tulokseen, että sakemanni-porukka on aivan pimeetä kansaa. Samoin rotikkapiirit. Niillä taitaa olla kaikilla rakot kainalossa.. ja kusta päässä. Mutta että kana-tyypeilläkin....
No en oikeesti yleistä. On niitä fiksujakin kaikissa piireissä. Mutta kaikissa porukoissa, siis KAIKISSA, alaan ja aiheeseen katsomatta, löytyy aina noita järjen köyhiä fanaatikkoja. Mä en kestä kyllä yhtään niitä.
Minusta teet ihanan teon kun pelastat häkkikanoja. Niin mäkin sit joskus teen jos sen pikku kanalani saan.
Ja ihanaa jos saatte uuden pikku Ceen.
Starbucksiin en osaa kommentoida, kun en kahvia juo laisinkaan.
Vain todellinen Dragon-lady kutsuu pieneksi kahvilaksi yritystä jonka liikevaihto viime vuonna oli 10,7 MILJARDIA dollaria:)
Mirka; anteeksi kun vastaukset tänne on venyneet. Mutta ehkä sä luet näitä loman jälkeen vasta muutenkin :) mulla vähän sydän kapinoi vastaan uuden cisun ottamista, mutta me oltiin vähän puhuttu siitä jo aiemmin. Ja tiedän, että se on oikein, olen vaan niin ikävissäni vieläkin. Ei ne meidän kanat onneksi ihan häkkikanoja olleetkaan, vapaita kyllä mutta sisäkanalassa. Kyllä niille taisi nyt tulla ihan oikea kesä :)
Heli; se on jotenkin ihan pelottavaa tuo fanaattisuus ja oikeassa oleminen. Siitä saa näppyjä ja ihottumaa. Itsekin ajattelen, että eläimistä täytyy pitää hyvää huolta, jos sellaisen ottaa, mutta joku raja kuitenkin. Mukavia kesäpäiviä sinne!
Lähetä kommentti